Alle viikko..

Avan lähtemis päivä on nyt varmistettu. Tyttö lähtee koulutukseen 3.7. joka sattuu olemaan Mikan syntymäpäivä, että hyvää synttäriä vaan...

Minna tarjosi minulle uutta koiraa. Labradorinnoutaja urosta. En ole ihan varma kyseisestä pennusta.
1. Se on labbis. En ole oikein koskaan mieltänyt sitä omaksi rodukseni.
2. Se on uros ja niistä on huonoja kokemuksia paljon. Vannottanut olen, etten enää sellaista hormoonihirmua ota..
3. En haluaisi ottaa ketään, ennen kuin Ava on kuvautettu ja saan 100% varmuuden siihen, ettei se enää palaa..

Yleistäähän ei saisi. Kyllä olen tavannut paljon kivoja labbiksia, jotka voisin ottaa milloin vain itselleni ja eihän välttämättä kaikki urokset ole niitä pahimpia, mutta.. En haluaisi toisaalta ottaa sitä riskiäkään. Ja suurin syy tosiaan on se, että haluan Avan meille ja tahdon odottaa niin kauan, että Minna hakkaa jollain pölkyllä sen tiedon mulle päähän, etten sitä enää mitenkään voi saada.

Huolestuttaa Avassa nyt myös se, että se on ihan kiinni Netessä. Juhannuksena, kun Nette lähti, Ava meni ihan sekaisin. Tässä video:

En hoksannut otaa kameraa heti käteen ja Ava oli jo ihan vähän rauhottunut tuossa. Vinkui silti ja ramppasi, mitä ei tee koskaan. Ennen kameraa Ava huusi ja juoksi ovelle ku mikäki.. Nettekin oli kuulemma ressannut mahallaan. Parin päivän eron jälkeen jälleen näkeminen oli iloinen. Nette oli kyllä vähän iloisempi minun näkemisestäni, mutta Ava ainakin iloitsi Neten näkemisestä. Saa nyt nähdä miten Ava raukan käy, kun se viedään meiltä pois.

Nyt vain yritämme viettää mahdollisimman kivaa aikaa Avan kanssa, jotta viimeinen viikko olisi täydellinen.

Juhannus

Juhannus oli ja meni ja hauskaa oli.:D Tonto vietti juhannusta hoitolalla, Nette mummun ja papan mukana ja Ava pääsi ainoana kakarana mukaan Mannilaan mökkeilemään.

Ava sai uuden kaverin, skp Nalan. Hieman piti alussa pelätä, mutta lopulta uskallettiin jo hurjana leikkiä. Ja pari kertaa kyllä Nalaa silittäessä luuli aivan Avaa paijaavan. Olivat tytöt kyllä naamaltaan paljonkin saman näköisiä, vaikka Ava onkin Nalaan verrattuna kauhia rimpula.

Ava syö Nalan jalkoja

Tytöt kilpasilla. Ava pystykorva ja Nala luppakorva.:)

Nala ja Ava valvoivat meidän kanssa yöllä viiteen ja kyllä uni maittoi sen jälkeen. Vähän pelotti, että kuinka Ava rauhottuu yöllä, kun nukuimme Mikan kanssa katonrajassa, johon Ava ei olisi millään päässyt. Tyttö oli kyllä niin väsynyt, että nukkui yönsä hyvin. Toisena yönä oli kuulemma pihalla itsekseen ku Mikan isä oli käynyt sielä. Osaa se aukaista oven, mutta takaisin tuleminen on sitten se toinen juttu.:)

Nahka on palananut ja sääsket ja mäkäräiset on kyllä syönyt enemmän kuin laki sallii ja näyttää Netenkin masu olevan täynnä puremia. Nette saatiin sunnuntaina kotiin ja olihan tuota pikkuista tullut jo hurja ikävä.<3

...

Jos miettii, niin Avasta on ollut minulle paljon apua. Ava on opettanut minulle kaiken. Nyt tiedän tasantarkkaan mitä vaadin koiralta, kun sitä alan hankkimaan. En kuitenkaan aijo unohtaa sitä, että Ava on kuitenkin ollut tähän mennessä paras saksanpaimenkoira mitä minulla on ollut. Luonne on ollut juuri sitä, mitä minä toivon koiriltani ja pääkoppa on kunnossa. Sisäisesti Ava on täyttä kultaa, vaikka ulkoapäin se ei näytä siltä.

Sain tänään Minnalta sähköpostia ja on aika puhua Avan lähtemisestä. Tässäpä ei ole muuta enää voinutkaan kuin itkeä ja halailla tuota rakasta. En olisi koskaan voinut kuvitella, että tuosta hölömöläisestä tulee näin rakas. Kaikkine vikoineen se on ainutlaatuinen.

Luuston kuvaus kertoo Avan lopullisen päämäärän. Onko sen tarkoitus lähteä töihin opaskoiraksi vai jäädä meille perheen jäseneksi?

Mikaa lainaten: Mun mielestä Avan olisi kaikkein paras meidän luona.

Tartten mäkin opastusta...

Oma rakas <3

Tokokoe 15.6.2012

Ei taas mennyt ihan nappiin, joka on myös osalta oma vika.:) Vähemmän tuli treenattua Neten kanssa, mutta ensi kerralla taas sitten. Oli hauskaa Neten kanssa ja hyvä mieli jäi.

Osallistujia 10 kpl ja mukaan mahtui oikeinkin sekalainen seurakunta.:)

Tokokoe Kokkola
Tuomari Tiina Laakko

Luoksepäästävyys 9
- Hyvin meni. Nette väisti ja nousi, mutta muuten hyvä. Ei murissut.

Paikalla makaaminen 0
- Meni maahan toisella käskyllä ja kun jätin koiran, oli kuulemma noussut heti ja lähti hiippailemaan perään. Meidät otettiin pois liikkeestä...

Seuraaminen kytkettynä 7
- Moitteita minun hihnan käyttämisestä. On liian lyhyt ja väärässä kädessä ja ja ja...:D Nette haahuili hieman.

Seuraaminen taluttimetta 8
- Pikkusen oli jäljessä, mutta mun mielestä meni hyvin muuten.:) Seuraamis kaavio oli aika pitkä ja täynnä pysähdyksiä. Perusasennot oli huonoja.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
- Meinasi mennä maahan, mutta jäikin seisomaan...

Luoksetulo 10
- TIETENKIN !!! :D

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
- Ei jäänyt seisomaan ja annoin toisen käskyn liian myöhään. Sillä jäi seisomaan hyvin.

Estehyppy 8
- Hyppäsi hyvin ja jäi paikalleen, mutta haisteli hyppyä eikä perusasentoa...

Kokonaisvaikutus 8
- Parannettavaa on siis paljon, mutta tästä taas matka vain ylös päin, eikö ? ;)

Pisteet yhteensä 109p.

Sijoitus ALO3 7/10

Muutama keskeyttäjä/keskeytettykkin oli, mutta olen tyytyväinen Neten suoritukseen, kun ei tullut treenattua. Virheistä oppii.;)

Toiminnan loma!

Olemme olleet Mikan kanssa mökillä pari yötä ja koirat ovat saaneet tietenkin olla mukana. Mökki on tosi korvessa, joten vapaana saa juosta ja paljon.:) Ava varsinkin on myös nauttinut öistä, koska mökissä ei ole sähköä, niin yöllä on viileä nukkua.

Tänään kävimme Kalajoella vähän juoksuttamassa koiria rannalla. Ja kyllä paljon riemua sai aikaiseksi villakoira, sakemanni ja kaksi labradooria.;) Netelle on myös leikattu uusi kesätukka ja Mikan pyynnöstä on jätetty keesi.

Kesätukka

Niitti, Nemi, Nette ja Ava

<3

Ava oli tänään myös jumppaamassa. Käytiin pyörälenkillä ja sai ihan positiivisesti yllättyä, että Ava jaksoi ravata pitkään ja ravasi vaikka oli irtikin. Pian on jumpat jumpattu..

Onnea MINÄ!

Olen nyt virallisesti valmistunut Kannuksen Maaseutuopistolta eläintenhoitajaksi!