Hoitokoira, Didi

Meille tuli eilen hoitoon pyreneittenmastiffi, Didi.

Didi on oikein kiltti ja tuo mieleen hörsköttämisellään Avan.:) Ollaan Mikan kanssa kummatkin kipeitä, joten Didi ei joudu alku viikosta olemaan yksin. Lääkärissä kun käytiin, niin oli nätisti meillä. Makasi eteisessä ja vähän tärisi. Oli vissiin jännittänyt.

Nette ei oikein Didistä tykkää. Didi ei saa liikkua missään tai mihinkään. Eikä katsoa ketään. Lenkillä ollaan käyty yhdessä ja sielä tulevat toimeen. Voivat kulkea samalla puolella tietä ilman mitään ongelmia. Pellollakin irrallaan leikkivät keskenään. Sisällä kaikki on ihan toisin koko ajan. Netellä ottaa jotenkin taas niin kauan tottua uusiin tilanteisiin. Siitä on vähän tullut tuollanen Avan lähdettyä.

Tonto rakastui Didiin heti. On se kyllä vain niin tyhmän rohkea. Tiesin, että Didi on tosi ystävällinen, joten uskalsin päästää tämän tyrkyn sen lähelle. Tonto meni heti haistelemaan ja puski päällään Didin kuonoa. Didiä kyllä vähän jännitti tuo pieni ja pyöreä otus, mutta silti tekisi mieli leikkiä vähän.

Loppuun vielä Didin ja Neten leikkimistä.

Odottavan aika on pitkä..

Avalla menee hyvin. Viestittelin Minnan kanssa viime viikolla. Kahden viikon päästä on Avan rakennekuvaukset ja silmäpeilaukset. Joten tuloksien odottamiseen menee vielä sen jälkeen kaksi viikkoa.

Kuukauden päästä saan siis kuulla uutiset. Tuleeko meidän Ava takaisin. Tässä yksi päivä piti taas sen perään itkeä. Sitä en ole juuri tehnyt pitkään aikaan. Tai pitkään ja pitkään. Ava on kuitenkin ollut poissa vasta kuukauden. Tuntuu ikuisuudelta.

Raha ei ole kasassa, mutta se saadaan kasaan, koska on kyseessä kuitenkin Ava. Luultavasti elämäni saksanpaimenkoira. Sydämellisin ja hyvä luontoisin hurtta, jonka tulen koskaan tapaamaan.

Ikävä on kova ..

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs,
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna.

Ensi viikolla ikävää tulee lievittämään hoitokoira.:) Pyreneittenmastiffi, n. neljä kuukautta vanha, tulee piristämään meidän hörsköttämisvapaita päiviä (nyt kun Ava ei ole ollut kotona). Saadaanpahan joku pitämään yllä epäjärjestystä.:D

Suunnitelmia

Ava-koiraa edelleen odotetaan takaisin meidän perheeseen.

Olen alkanut jo kuitenkin varautua pahimpaan.. Eli olen alkanut katsoa meille sopivaa pentua. Käyttölinjainen saksanpaimenkoira lukee listalla. Vaatimuksina hyvä luonne, pentutapaamisia, kasvattajan elinikäinen tuki ja terveystutkimusten pakollisuus. Eihän se vaikeaa voi olla?

No voipa tietenkin. Mutta voi sitä onnen määrää, kun se vihdoin löytyi. Ja voi sitä surun määrää, kun kirjoitat kasvattajalle viestiä ja saat vastaukseksi, että narttu astutettiin tammikuussa 2012, viikkoa ennen synnytystä ilmeisesti tuli jokin virus ja kaikki pennut menivät. Narttu jouduttiin steriloimaan. Nyt ei ole narttua, jolla teettää pentuja ja hänellä itselläänkin on etsinnässä "se oikea".

Olen kuitenkin kyseisen kasvattajan kanssa laitellut aktiivisesti sähköpostia ja olemme keskustelleet eri kenneleistä ja hän on antanut minulle hyviä neuvoja pennun hankinnassa. Nyt harmittaa vielä enemmän, etten voi saada pentua häneltä.

Minulla kuitenkin on aikaa etsiä. En halua pitää asian kanssa kiirrettä ja jos keväälle 2013 ei löydy "sitä oikeaa", sen ei ole silloin vielä tarkoitus tulla. Jos se löytyy aikaisemmin, sen on tarkoitus silloin tulla ja rahat revitään vaikka persnahasta.

Ensin me odotamme kuitenkin vastausta, palaako meidän oma tyttö takaisin. Ikävä on kova, Ava <3