Voi ONNELLISUUDEN määrää!

Minna laittoi minulle viestiä. Hän tarjosi minulle kasvatettavaksi saksanpaimenkoira narttua. Arvatkaa vain kuka täällä on hyppinyt seinille?

Olen tässä jo vähän aikaa sitten haudannut pentuhaaveeni. Sopivaan kasvattajaa ja koiria ei ole löytynyt, enkä haluaisi edelleenkään hätiköidä päätöksissäni. Kaiken lisäksi pienessä mielessä on liikkunut kysymys:
"Osaisinko minä kasvattaa sakemannia pennusta asti?"

Nyt siihen olisi siis oiva harjoituskappale tiedossa. Ei tarvitsisi huolehtia pennun valinnasta, tuijottaa sukutauluja ja tivata kasvattajalta tietoja. Pentuun ei tarvitse säästää, ruoka tulee Minnalta, eikä tarvitse muuta kuin opettaa se hyville tavoille. Kuulostaa ihan unelma duunilta, eikö?

Tässä asiassa on myös yksi mutta. Nimittäin tuo saman katon alla asuva henkilö, jota myös mieheksi kutsutaan. Lupaa ei tunnu tulevan ja tässähän pitää kohta muutta joko pois tai ottaa se kielloista huolimatta. Annoin pari tuntia miettimis aikaa ja ei kuulemma riitä. Ei riitä?! Minulle riitti pari minuuttia. Ja naisetko ne taas oli niin kamalan hankalia?

Tämähän on suuri kunnia! Kyllä mun on täytynyt tehdä kahden edellisen koiran kanssa jotain oikein, kun kolmattakin jo tarjotaan. Eihän tällaista tilaisuutta voi heittää hukkaan. Kaiken lisäksi edelliset tulivat minulle koulun kautta projektikoiriksi. Nyt en ole enää koulussakaan ja silti sellaista minulle tarjotaan.

Tää on niin väärin! Netenkin kanssa jo keskustelin ja passaa kuulemma (pitäsköhän mun ruveta nukkumaan, ku kuulen koiran vastaavan mulle..)

Nyt on siis aivan pakko kopioida muutama asia, jos tässä joutuu yksikseen muutta:

Miksi koiran kanssa on parempi asua kuin miehen?

1. Koira on aina kotona ruoka-aikaan (Okei, kun Mikasta on kyse, kyllä sekin napottaa keittiössä..)

2. Sinun ei tarvitse kerätä nurkista koiran likaisia sukkia ja kalsareita. (Itse asiassa ne on mun likaset sukat ja kalsarit, jotka meidän nurkissa pyörii..)

3. Koira antaa sinun olla kaukosäätimen yksinvaltias. (Kiitos! Pelkäsinkin, ettei tässä tule yhtään kohtaa joka olisi niin totta!)

4. ...Ja vieläpä istuu iloisena vieressäsi, kun katsot mitä tahansa lempiohjelmaasi. (Kiitos koira! Menen kanssasi vielä joku päivä naimisiin, jos tämä käytäntö pysyy.)

5. ...Jopa, kun samaan aikaan toiselta kanavalta tulee jääkiekkoa/jalkapalloa/vapaapainia. (Okei, jääkiekkoa voin minäkin katsoa.)

6. Kun tulet illalla kotiin, sinun ei tarvitse pelätä, että koira on tyhjentänyt jääkaapin. (Niin ja juonut litran mehua, joka eilen ostettiin ja jota tekee nyt juuri kamalasti mieli.)

7. Koira ei oleta, että ainoa yhteinen harrastuksenne on Playstation. (No mut ei pleikkarissa mitään vikaakaan ole. Ei meillä sitä kuitenkaan niin paljon pelata.)

8. Koiran herätyskello ei soi ennen omaasi ja herätä sinua makoisilta unilta. (Pointsit jälleen koiralle!)

9. Koira ei pyydä sinua lähtemään viettämään iltaa tyttöjen kanssa, että hänen kaverinsa voisivat tulla teille pelaamaan pokeria. (Pointsit Mikalle. Me käydään aina yhdessä bilettämässä..)

10. Koira ei jätä vessanpöntön kantta väärään asentoon. (Osaan mie miehiäki kouluttaa. Kansi ei jää enää ylös.)

11. Koira ei purista hammastahnatuubia väärästä kohtaa, eikä valita sinulle, että sinä puristat sitä väärästä kohdasta. (Meillä ei moiseen edes kiinnitetä huomiota.)

12. Sinun ei tarvitse pelätä, että koira ei puhu sinulle kahteen päivään, koska istuit hänen lelunsa (=X-box ohjaimen) päälle ja se hajosi. (Meillä ei onneksi ole moista boxia, enkä saisi satikutia jonkun ohjaimen takia.)

13. Sinun ei tarvitse piilotella seitsemättä paria kenkiä, jotka ostit tässä kuussa ja esittää myöhemmin, että: "Nämä on ne vanhat viime vuodelta." (Tää on kyllä liian pinnallista true koiranomistajalta. Miinus pisteitä koiralle tai sitten tän listan laatijalle.)

14. Koiran kanssa ei tarvitse kiistellä siitä, kuka saa syödä viimeisen palan suklaakakkua. (Ding, ding, ding! Koira 1, mies 0)

15. Vaikka olisit ollut miten huonolla tuulella tahansa lähtiessäsi, koira tulee aina iloisesti ovelle vastaan, kun palaat kotiin. (Propsit ärsyttävälle koiralle, joka naurattaa aina.)

Tämä ärsyttävä Ava-koira nauratti kerran treenaamassa, kun tyyräsi takamuksensa skeittilaudalle.

Ensilumi

Ärsyttää lukia miljoonia facebook-päivityksiä siitä, että lumi on satanut ympäri suomea ja on liukasta ajaa autolla ja voi sentään tänään olikin pakkasta -5, jaa meillä oli -12. Silti oon ite täällä nyt kirjottamassa siitä.:)

Ensi lumi satoi viime viikolla ja tänään on jonkin verran satanut vettä ja se on lähdössä pois.:( Oli niin ihanan valoisaa, eikä yhtään harmaata ja mustaa niinkuin tuo syksy maisema. En kuitenkaan ajatellut kirjoittaa tätä ensilumen riemua minun kannaltani, vaan tietenkin Neten. Nyt on kaivettu taas hyllyn perukoilta talvitakki, jottei tulisi kauhean kylmä (Netellä kun on muutaman millin turkki), eikä lumi tarttuisi koko koiraan. Lenkin jälkeen, kyllä vain, lyhyestä turkista huolimatta lumipaakkuja oli. Takki onneksi pelasti paljon.

Suuntasimme nauttimaan ensilumesta Nemin ja Niitin kanssa. Hurjat labradorit leikkivät pikkupuudelin kanssa oikeinkin mallikkaasti. On hienoa nähdä kuin hyviä kavereita Netestä ja Niitistä on tullut. Nemikin kunnioittaa Netteä, eikä retuuta sitä samallalailla kuin Niittiä. Hienosti siis sujuvat kolmikon lenkit.

Nemi, Nette & Niitti

Nette, Niitti & Nemi

Kyllä pitää taas Avaa kiittää siitä, millainen Nette on nykyään. Siitä on tullut paljon leikkisämpi ja suvaitsevampi koiria kohtaa. Ei tarvitse enää kävellä koko lenkkiä elin otsassa.

N-TEAM

Syysmadotus

On tullut aika madottaa koirat ja kissat. Suositus on madottaa kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Maassa on jo lumi, joko se syksy kerkesi mennä?:) Uskon, että tuo lumi ei kyllä kauaa tuossa taas pysy. Kohta on taas märkää, synkkää, harmaata ja pimeää.

Aiheeseen! Kolmena vuotena olen saanut koululta matolääkettää jauheena ja halpaan hintaan. Nyt pitäisi itse sitten "osata" madottaa.:D Tontolla on ollut parina vuonna Axiluria ja ajattelin kyllä käyttää sitä Netelläkin. Edessäni on paketti Axilur 500mg. Helppo annostelu. Yksi tabletti päivässä/10kg kohden (Nette painaa yli 8kg), kolmen päivän ajan. Axilur on hyvä, sillä samalla kertaa madotan koiran ja kissan. Annostus on Tontolle myös helppo. Puolikas nappi päivässä.

Meillä on aina eläinten kanssa jouduttu turvautumaan lääkkeiden annossa tähän "raaempaan" käytäntöön, eli nappi kurkusta mahdollisimman pian alas ja väkisin. Onneksi koirilla ei ole oksennusrefleksiä, joten lääkkeen voi työntää aika syvälle. Nyt päätin kuitenkin kokeilla Neten kanssa tätä itse syömistä.
Haistelee, haistelee, hyi näyttää pahalta, en taida syödä, jaa Tonto yrittää tulla kärkkymään, taidan sittenkin ottaa suuhuni, puthui syljen ulos, haistelee, haistelee, otan suuhun, puraisen, syljen palaset ulos, otan palasen, puraisen, syljen taas ulos, mutta syön loppujen lopuksi kaiken.
Hienoa Nette!

Tonton kanssa olen tullut siihen tulokseen, ettei se matolääkettää tarvitse. Eihän se käy missään, mistä se voisi niitä saada. Ei ulkona, ei toisten hiekkalaatikoilla, ei Nette pasko sisälle. Madon saamiseen vaaditaan munitun munan syömistä. Siksi Tonto säästyy tältä pakko syötöltä, vaikka se olikin helpoin meidän eläimistä ottamaan tabletin niin.

Loppuun vielä video Netestä ja Sarkin jäneksestä, Valtsusta.:)

Kissan ja koiran elämää yhdessä

Olen jo jonkin aikaa laitellut videoita Tontosta ja lukemattomista koirista, joita meillä on tai käy kyläilemässä.

(Kuulumisia, Hyvää syntymäpäivää Nette!)

Meillä kissoilla ja koirilla on aika samanlaiset säännöt keskenään. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tonto ei saa tulla sänkyyn, mutta Nette saa ja vastapainoksi Nette ei saa tulla keittiöön kun sielä syödään, mutta Tonto saa. Netellä ei myöskään ole mitään asiaa vessaan, sillä se on Tonton "valtakuntaa". Noolaamisen taidon ovat kummatkin hienosti oppineet ja Tonto tunnistaa minun äänestä, jos aion antaa Netelle jotain herkkua. Silloin on toinen silmäpari vaatimassa myös jotain omaan suuhunsa. Vanhaksi menevät ruuat jaetaan keskenään, vaikka Nette kyllä mielellään söisi myös Tonton osuuden, koska se on niin hidas. Sohvalla saa kölliä kummatkin, vaikka Nette on välillä niin mustasukkainen, ettei halua päästää Tontoa rapsutettavaksi. Tonto on sisäkissa, joten se ei ole koskaan päässyt ulos. 

Olen kuullut satoja kertoja, että ei ole kissan elämää, jos se on vain sisällä, MUTTA! Tonto ei ole koskaan päässyt ulos, joten se ei tiedä mistään muusta maailmasta, kuin sisällä olevasta. Se ei siis osaa kaivatakkaan muualle. Toisekseen, minun oma sydämeni ja mieleni ei saisi rauhaa, jos lemmikkini huitelisi ulkona yksin. Saati sitten se, että se ei tulisi kotiin pitkään aikaan ja olisin ihan huolesta sekaisin. Nyt sielä joku miettii, että laita se hihnaan ulos. Se hihna ei takaa mitään. Siskoni kissan oli rivitalon takapihalla hihnassa ja se käytiin päästämässä irti. Lopputuloksena oli pennut. Vanhempieni kissa Eikka oli hihnassa omakotitalon pihalla ja se osasi kietoa hihnan jonkun ympärille ja riuhtoi itsensä vapaaksi valjaista. Lopputuloksena, auton alle jääminen. En halua itkeä Tonton perään, koska se on jäänyt auton alle. Haluan itkeä sen perään 20 vuoden päästä. Tai siis, Tonto ja Nettehän elää ikuisesti!:D

Tässä video, kun Nette ja Tonto saivat kinkkua. Harmi etten saanut videolle sitä, kun Tonto leikki ruualla.

Ja nää on niitä "salaisuus"-videoita, kun Mika ei saa tietää, että Tonto on sängyssä.:)

Löysin myös vanhempieni koneelta vanhan videon siskoni edellisestä koirasta, Taunosta ja jo edesmenneestä kissastamme, Eikasta. Kokosin videoksi erilaisia leikkejä koirien ja kissojen välillä, mitä minä olen tavannut ja videoinut.

Hullu jälkikoira

Olenpas nyt oikein saanut treenipistoksen. Matkasimme tekemään Netelle peltojälkeä. Jäljestä tuli tosi pitkä, siinä oli suoraa, kolme kulmaa, serpentiiniä ja viimeiselle palkalle pääsi kieretämällä puun. Sain jopa videomateriaalia työskentelystä. Harmi vain, että kameraani ei mahdu paljon videoita, joten loppua ei ole ollenkaan talletettu.

Jälki meni mielestäni hyvin. Alku oli hieman tahmeaa ja tällä kertaa Nette halusi syödä tarkasti kaikki ne vähäisetkin namit, mitä jäljelle oli ripoteltu. Muutaman kerran Nette hukkasi jäljen, mutta siinä asiassa Nette on hieno koira, ettei minun tarvitse antaa sille apuja jäljen uudelleen löytämiseen. Voin vain odottaa paikallani ja luottaa koiran nenätyöskentelyyn. Jälkeä uudelleen etsiessä Nette palaa ihan vähän taakse päin ja yrittää paikantaa näin takaisin jäljelle. Se onkin fiksua, sillä aina se jälki myös löytyy.

Kulmat menivät tänään todella hyvin. Niissä ei ole mitään moittimista. Jälkipelto on ampumaradan vieressä, joten kesken jäljen saattoi kuulua laukausten ääniä. Ensimmäistä laukausta Nette säikähti kyllä todella. Se oli hieman outoa minulle, sillä Nette ei ole koskaan pelännyt isoja ääniä, saati sitten juuri näitä ampumisääniä. Säikähtämisen jälkeen Nette jatko normaalisti jäljenajoa. Se siis vei ehdottomasti voiton, eikä ampumisesta jäänyt näkyviä merkkejä mielialaan. Toinenkin laukaus kuului ja tästä Nette ei ollut enää moksiskaan. Taisi ekalla kerralla vain olla niin uppoutunut jälkeen.

Loppukin meni hyvin ja Nette kiersi puun hienosti, eikä yrittänyt ns. hypätä suoraan loppupalkalle. Menimme kuitenkin sen ohi. Loppupalkkana oli taas Nutro Choice Mini Chicken nappuloita turvotettuna. Neten pieni ongelma jäljellä on se, ettei se osaa lopettaa sitä. Vaikka loppupalkka on syöty, kehut ja silitykset annettu, Nette jatkaa jäljestämistä minun poistumis jälkiäni pitkin.:) Noh, ehkä se on vain hyvä, että intoa riittää loppuun asti.

Kävimme vielä kävelyllä treenien jälkeen. Kyllä nyt vaan on taas niin väsynyttä neitiä.

Omassa punkassa on hyvä ottaa tirsat.

Tontoa ihmetyttää miksi meidän pitää olla niin väsyneitä.

Neten älykkyystesti

Tein Netelle tänään koirille tarkoitetun älykkyystestin. Testin löydät osoitteesta "ÄLYKKYYSTESTI"

Testin tekeminen oli todella kivaa. Se toi pientä aivojumppaa koiralle ja tietenkin omistajalle. Testattavan koiran pitää olla vähintään vuoden ikäinen. Otin myös videot toiminnastamme, jotka kasasin teille katsottavaksi. Tulokset hämmästyttivät minua aika paljon. Nette on yllättävän ongelmaratkaisu kykyinen ja se lukee todella paljon minua. Olen nimittäin pitänyt Netteä aika tyhmänä koirana, sillä se on ollut aina vaikea kouluttaa. Tavallisissa käytöstavoissa se taas loistaa epäilemättä. Nette on hieno koira!

Lisäksi, että kokosin työskentelystämme videon, tein myös taulukon tuloksista, jotta kaikki ne näkevät. Tehtävissä mitattiin aikaa ja yleensä sen mukaan sai pisteitä.

Tehtävässä 8 mokasin parikin kertaa. Ensinäkin Nette meinasi karata yksikseen hakemaan makupalan ja kun viisi minuuttia oli kulunut ja oli aika lähteä etsimään arvatkaa oliko sielä enää namia. Onneksi kävin tämän tarkastamassa ennen kuin päästin Neten etsimään. Tontohan sen oli tietenkin vetänyt nassuunsa. Pitäisiköhän tätä soveltaa kissaan.:D Ruua tuo kyllä löytää ainakin mistä vain.

Kaikissa tehtävissä en käyttänyt aikaa, sillä arvioinnissa aika ei ollut tärkeässä osassa. Loppu yhteenvetona voin sanoa, että Nette on tosi hyvä ongelmanratkaisu tehtävissä, mutta oppimistehtävät ovat sille edelleenkin todella vaikeita. Sillä ottaa todella kauan aikaa, ennen kuin oppi menee perille.

Tässä taulukko pisteistä

Neten älykkyystesti video

^napsauta

Haluaisin tehdä tavallaan haasteen. Olisi kiva lukea myös muiden tuloksia älykkyystestistä. Jos sait tätä lukemalla inspiraation testin tekoon omalle koirallesi, jätä kommenttia, jotta voin käydä sivuillanne katsomassa teidän tuloksenne.:) Vakuutan, että testin teko oli helppoa ja hauskaa!

Jälki

Päätin laittaa Minnalle viestiä ja kehua Koiramme-lehden juttua. Hän vastasi samana päivänä ja viesti oli lyhykäisyydessään kovin palkitseva.
"Moi,
Hyvä on ollut koiran hoitajakin, kun on näin hienoja koiria minulle saanut aikaan ;)"

Sitten itse aiheeseen. Kävin tekemässä Neten kanssa jälkeä sitten vuoden kukkaruukku jälkeen. Kun opettelimme jäljen saloja Neten kanssa, siitä ei tykännyt kumpikaan. Alku oli hankalaa, mutta kaikki parani Neten steriloinnin jälkeen, kuten muissakin lajeissa. Netestä tuli oikein tykki. Nenä kävi vinhaa vauhtia, eikä jälkeä meinannut jaksaa lopettaakkaan.

Olin hieman varuillani tällä kertaa. Edellisestä kerrasta on pitkä aika. Tein kuitenkin pitkän jäljen (en laskenut askelia, sillä menen aina laskuissa sekaisin), jossa oli serpentiiniä ja kulmakin. Pelto oli kyseessä ja osittain heinä oli todella korkeaa. Nameja viljelin aika paljon jäljen alkuun, jotta homma muistuisi neidille mieleen. Sitä minun ei olisi tarvinnut edes tehdä, sillä Nette on edelleen se luonnonlahjakkuus tässä lajissa. Namittomia kohtia oli paikoitellen pitkästikkin ja ne sujuivat Neten kanssa hyvin. Nette ei oikein edes välitä nameista mitä jäljellä on, vaan etenee paljon vauhdikkaammin tyhjillä kohdilla. Lopussa oli rasia, jossa oli paljon ruokaa. Käytin jäljellä ja palkkana Nutro Choisen Mini Chicken -nappulaa, jota olen saanut jostain näytteenä. Turvotin nappulat jotka olivat tämänkin jälkeen tosi pieniä, joten ne ovat hyviä jäljelle. Niitä ei juuri näe askeleilta. Netelle ne maistuivat kyllä todella hyvin ja palkkakuppi tyhjeni ennätys vauhdissa.

Neten treenipanta

Itse tehty jälkiliina 6-10m

Palkka

Maistuu ! :)

Netellä tosiaan on ns. treenipanta. Kun panta laitetaan kaulaan Nette ymmärtää heti, että nyt ollaan tekemässä jotain. Panta on aluperin Neten pentupanta. Kasvamisesta huolimatta panta menee edelleen Netelle.:) Viimeisenä kuva, jossa Nette on hyvin väsynyt. Jäljen jälkeen Nette kyllä nukkui koko loppu päivän. Siltä on kyllä helppo viedä energia pois.

Koiramme-lehti LOKAKUU 10 2012

Noniin kaikki karvaiset kaverit! Kipin kapin ruokapöydälle jäänyt uusin Koiramme-lehti kouraan ja plärätkää sivu 76. Katsokaa mikä koira komeilee koko aukeaman kokoisella kuvalla.

Sehän on tietenkin meidän pikku AVA-koira!

Käännä sivua. Oijoi, kuinka kauniistii istuu miljoona koiraa ovella. Kauniita ovat kaikki, mutta ai kuinka nättejä tyttöjä siinä onkaan keskellä kuvaa. Nii'in. Ava ja Vilma <3 Toisella sivulla komeilee Limppulainen. Kuin on hienosti nostanut pudonneen kepin.

Hih. Meillä kannettiin vain pulloja..:)

Viimeinen sivu jutusta. Huomatkaa siis 3 aukeaman juttuhan tämä oli. Hieno Vilma opaskoira sielä kävelee. Vilmahan valmistuu lokakuussa. Siis ihan pian! Avan täytyy vielä opiskella ensi kevääseen asti.

Voi onnen määrää kun sain Koiramme-lehden käteeni. Mikan ilmekkin oli sanoin kuvaamaton, kun olin häntä ovella vastassa lehti kourassa. Kyllä nyt pitääkin olla jo kovin ylpeä omistaan.

Pääsin eilen opettamaan kaverini koiraa. Siis koirahan ei ole koira ollenkaan, jos se ei osaa antaa tassua. Nyt osaa puoli vuotias labradorinnoutaja Niitti-neiti antaa hienosti tassua. Olen opettanut myös kaverini vanhemman koiran, Nemin, antamaan tassua. Nemi oli hieman hankalampi tapaus.:) Vilma oppi antamaan tassua, koska sen tassussa oli haava ja joka lenkille piti laittaa tossu jalkaan. Avalle yritin opettaa tassunantoa, mutta mulla meno hermot ja Ava oppi sen keskenään. Nette osaa kaivaa vasemmalla tassulla nenää, joten oikealla tassulla pitää siis sanoa päivää.;) Morttihan osaa antaa kumpaakin, koska se on aina ollut luonnonlahjakkuus.

Niitti, Nemi, Nette ja Ava

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Päätämme lähetyksen tähän!

Pentutehtailu

Omaa pentua etsiessäni olen törmännyt tähän "kuuluisaan", mutta kovin harmilliseen uutiseen. Minulla ei ole koskaan ollut kasvattajalta ostettua koiraa. Netteä hankkiessani olen tehnyt kaikki mahdolliset virheet, mitä ihminen voi koiraa etsiessä tehdä. Kennellinjan jälkeen en voisi toistaa tekoani enää koskaan. Koulussa on kyllä sen verran taottu päähän järkeä, että ei voi kuin kiittää siitä. Toisaalta nyt sitä on jo hieman liiankin kriittinen kaikkeen. Kaikissa tuntuu aina olevan jotain pientä, mikä ei miellytä. Toisaalta minulle sanottiin, että nyt on ostajan markkinat. Pentu hankkiessa saa ja pitääkin vaatia laatua ja terveystutkimuksia. Etenkin minä painotan näitä terveystutkimuksia. Yhden sakemannin kanssa tehty kova työ oli kyllä itselle palkitsevaa, kun näki tuloksia, mutta en silti toivo samaa tulevan vastaan uudestaan. Ihan vain koiran takia.

Tältä näyttää suomalainen pentutehtailu

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistys - Pysäytä pentutehdas
Tykkäsin näistä sivuista kyllä paljon. Harmi, että ne on varmaan päivitetty viimeksi vuonna nakki ja muusi. Ajankohtainen aihe silti edelleen on ja asiat käyvät nykypäiväänkin. Sivulla on linkkejä, jotka on tarkoitettu oppimismateriaaliksi esim. lapsille. Se on kyllä hieno idea, sillä sieltähän se tulevaisuus on tulossa.

(Lainattu SEY:n sivuilta "Keskustelunaiheita lapsiryhmille")
Mikä mahtaa olla pentutehdas? Millaistakohan sielä on?
(Mietitään oloja: ahtautta, likaisuutta, huonoa ravintoa, liikunnan puutetta, ihmisen seuran puutetta, hellimisen ja opetuksen puutetta, hoitamattomia sairauksia, takkuisia turkkeja jne.)
Kannattaisiko pentutehtaasta ostaa koirat pois?
(Ei, koska niitä hankittaisiin sinne vain lisää. Parasta olisi, että kukaan ei ostaisi koiraa tai kissaa pentutehtaasta. Silloin toiminta loppuisi.)

Siis niin helppoja asioita jotka pieni lapsikin ymmärtää. Jos olisin vielä partiossa vetämässä ryhmää ottaisin asian ehdottomasti puheeksi lemmikkimerkkiä suorittaessa.

Älä mene pentutehtailijan lankaan
Varo näitä myyntitaktiikoita

Lopuksi on hyvä linkittää muistilista pennun ostajalle. Tätä aion itse lukea vielä useaan kertaan alusta loppuun, kunnes olen saanut vastauksen kaikkiin minua vaivanneisiin kysymyksiin. Lista on oiva apuväline jokaiselle, joka on hankkimassa koiraa. Minulla ainakin alkaa pää lyömään tyhjää juuri silloin, kun pitäisi kirjoittaa kasvattajalle sähköpostia tai puhua puhelimessa. Ne hetket kuitenkin antavat ensivauikutelmankin. Oman järkeni mukaan kasvattajan pitäisi vain olla todella tyytyväinen, jos ostaja on kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Kasvattajan ei pitäisi missään nimessä koskaan ottaa loukkauksena kysymyksiä. Kysyessäni terveystuloksia ja mahdollisia sairauksia olisin kiinnostunut kuulemaan vaikka isän-äidin-kummin-kaiman-kissan terveystuloksia, kunhan se jotenkin liittyy ostamaani koiraan. Se antaa osviittaa siitä mitä pennusta luultavasti on kasvamassa.

Onnea Ava!

Nyt on viralliset Avan kuvaustulokset vihdoin tulleet. Tulokset näkyy Kennelliiton sivuilta.

Ei todettu perinnollisiä silmäsairauksia, 0/0, C/C

Arvelinkin C-lonkkia, sillä Minnahan sanoi minulle "Ettei A:ta, muttei D:täkään." Toivottavasti Ava pääsee töihin ja näemme vielä joskus.:) Olen kyllä suunnitellut ehdottomasti pitäväni Minnaan edelleen mahdollisimman paljon yhteyttä, sillä olen edelleen mielellään ottamassa perheeseemme projektia. Tosin vasta sitten, kun olemme muuttaneet tästä kaksiosta pois omakotitaloon. Siihen voi siis mennä vielä tovi. Tähän kaksioon ei nimittäin saa mahtumaan Netteä, Tontoa, tulevaa sakemannia ja vielä yhtä projektia.:) Tila loppuu.

Asiasta kukkaruukkuun. Löysin mielestäni mahatavan sivuston, jota aijon kyllä seurata.
Oudon rannan hiekka
Kyllä pitää aivan kateellisena olla, että joku osaa kirjoittaa koira-asioista noin hyvin ja oikeasti mielenkiintoisella tavalla. Suosittelen todellakin kaikkia käymään kyseisellä sivulla.

Villakoiran väri

Päädyin etsimään villakoiravideoita youtubesta.

Ensinäkin löysin hieman hupaisan laulun villakoirasta.:)

Googleen kun laittaa hakusanaksi "villakoira", päädyin sivuille, jossa myytiin pölypusseja ja imuritarvikkeita. KYLLÄ! Sen nettisivu oli "villakoira.com" ja minua hieman huvitti.

Löysin myös kivan videon, "Miksi villakoira?". Ainoa vain, että videossa oli jotain virheitä, esim. värejä on enemmän kuin mainitut kolme.

Syy miksi minä olen ottanut villakoiran on tämä:

Tämä nimittäin kuvastaa erinomaisesti villakoiran syvimpiä ajatuksia. Nette on edelleen tuollainen "ääliö" mönkimässä ja murisemassa itsekseen. Videon villakoira on saanut uuden pannan, eikä tykännyt siitä.:)

Tutkiessani rupesin myös miettimään tätä villakoirien väri systeemiä. Villakoirilla on niin, että eri värisiä villakoiria ei juuri astuteta keskenään. Vuoteen 2006 asti väriristeytykselle piti olla hyvä syy. Kasvattajien piti perustella väriristeytyksen käyttö. Mikä järki on astuttaa vain samanvärisiä koiria? Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että geenipooli pienenee ja johtaa ehkä myös muiden toivottujen ominaisuuksien katoamiseen. Siinä tapauksessa väriristeytykset taitavat olla ainoa keino terveempään kantaan. Onneksi kuitenkin väriristeytykset saavat nykyään enemmän suosiota.

Mä hieman järkytyin kun luin Suomen Villakoirakerhon sivuja. Sielä painotetaan, että väriristeytyksen pitää pysyä järkevänä. Itselle tuli sellainen olo, ettei niitä tulisi käyttää juuri ollenkaan. Ymmärrän tietenkin, että jalostus on vaikeaa ja väriristeytyksillä on se riski, että dominoivat värit lisääntyvät ja nämä väistyvät värit saattavat kadota jopa kokonaan.

"Nyt voimme jalostuksessa hyödyntää niitä mahdollisuuksia, joita väriristeytys antaa, mutta toivottavasti pystymme välttämään niitä vaaroja, joita siinä piilee. En voi olla mainitsematta positiivisena esimerkkinä niitä tuloksia, joihin on meillä päästy esimerkiksi valkoisissa isovillakoirissa. Ne tulokset ovat syntyneet väriristeytyksen avulla. Uskon, että Suomessa, jossa on jo päästy kansainvälisesti erinomaisiin saavutuksiin villakoirajalostuksessa, löytyy vastuuntuntoisia kasvattajia, jotka pystyvät hyödyntämään väriristeytyksen antamia mahdollisuuksia." (Suora lainaus tekstistä, jonka on kirjoittanut Henrik Hannelius)

Tekstin loppu oli kuitenkin mielestäni oivallinen. Siinä jopa minun mielestäni kehoitetaan kasvattajia tutkimaan ja tutustumaan värien periytymiseen, sillä oikein käytettynä se voi olla erinomainen asia.