maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi vaihtuu

Uusi vuosii alkaa pian ja samalla rakettien ammunta. Nette ei pelkää rakettejen ääntä ja toivottavasti Helmikään ei niitä huomaa. Viime uutena vuotena saimme siivota heti kotiin tullessamme. Ava oli romuttanut koko makuuhuoneemme ja sängyssä oli iso reikä. Kuitenkaan Ava ei muuten pelännyt isoja ääniä.

Kirjoitan tämän jutun Mortti mielessä. Mortti on nyt yhdeksän vanha ja edelleen uusi vuosi on se vuoden kamalin päivä. Paukkuarkuus ei todellakaan ole lähtenyt itsestään ja tuntuu, että se pahenee iän myötä.

Morttia ei viedä, eikä saakkaan viedä pelon lähteelle uutena vuotena. Pissatukset tehdään hyvissä ajoin ja sitten Mortti saa linnottautua vanhempieni sängyn alle. Olemme tietenkin aina yrittäneet tehdä välipissatuksia, mutta pelkonsa takia Mortti ei tee tarpeitaan.

Emme ole kokeilleet sen suurempia konsteja Mortin avuksi. Dapit ja lääkkeet on kokeilematta, sillä Mortille suurin apu on se, ettei sen tarvitse mennä pihalle ja se saa olla rauhassa piilossaan.

Mortin neuvo muille raketteja pelkääville lajitovereille on: verhot kiinni, musiikki päälle ja oma turvapaikka. Näin vuoden vaihtuminen voi olla koirallekkin juhlaa.

Lopuksi vielä muistutus kaikille!


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Koira mieltymyksiä

Bongasin jo jokin aikaa sitten kyselyn koiramieltymyksistä Hullunmyllyä kera koirien-blogista ja nyt sain sen vihdoin tehtyä ja julkaistuakin.:)

Mitkä ovat tällä hetkellä lempirotujasi?
Tietenkin villakoira. Se on ollut unelma rotuni sitten jo heti Mortin jälkeen eli yhdeksän vuotta. Saksanpaimenkoira tulee hyvänä kakkosena. Kuitenkin olen sitä mieltä, että perheeseen mahtuu yksi villakoira kerrallaan, mutta sakemanneja voisi olla vaikka usiampi.:) Johtuu ehkä mieltymyksestä isompaan koiraan.

Salainen haaverotusi?
Olen haaveillut isovillakoirasta kolmisen vuotta, mutta se on jäänyt toistaiseksi hankkimatta. Mika ei kuulemma halua sellaista, koska ne on rumia.:) Yksi haaveroduista on myös bernhardinkoira, jota Mika ei tietenkään halua kuolaamisen ja koon takia. Tämä on yksi niistä lapsuuden haaveista ja toteutuu, eikö?:)
Lempi koiraharrastuslajisi?
Tokoa hinkataan kyllä ja tehdään sitä tietenkin mielellään. Jälki nostaa myös päätään lemppari listalle.

Inhokkilajisi? Miksi?
Haku. Johtuu ehkä siitä, että sitä hinkattiin paljon koulussa ja Nette ei soveltunut lajiin. Näyttelyt ehdottomasti! Ainakin sellaiset kauhean totiset. Mätsärit on ihan jees, jos ne pysyy sellaisina leikkimielisinä. Mihin on kadonnut sellaiset epäviralliset "näyttelyt", joissa mekin voitettiin Eikan kanssa sillä, että omistajan ja lemmikin luotto ja suhde oli erinomainen.

Mitkä ominaisuudet koet tärkeäksi koirassa?
Ehdottomasti ON/OFF nappula. Kotona ollaan eikä riehuta ja treenatessa tehdään sitten tosissaan ja riehutaan. Sosiaalisuus muita eläimiä (eläimeen katsomatta) ja kaiken ikäisiä ihmisiä kohtaan. Käytöstavat kotona, vierailla jne.

Rotu/roturyhmä, jota et voisi koskaan ottaa, miksi?
Luettuani Miksi kenenkään ei pitäisi ostaa englanninbulldoggia, en sitä virhettä kyllä tee. Piste. Ainiin! Luettuani TÄMÄN olin entistä enemmän sitä mieltä.. Itken verta!

Jos et voisi ottaa koiraa, minkä eläimen ottaisit?
Kissa. Siis paljon kissoja. Pari gerbiiliä. Perustaisin maatilan. Sinne lampaita, possuja, kanoja ja pupuja.:) Jos ei olisi koiria ja niihin menisi paljon aikaa, olisi mulla varmasti kauhee eläintarha pystyssä. Onneksi on siis koiria.:)

Lapsuuden koirarotu haaveita?
Kaikki ne rodut, mitä löytyi sukulaisilta ja tutuilta: bernhardilainen, kiinanharjakoira, shetlanninlammaskoira, vehnäterrieri, kk mäyräkoira, laika, karjalankarhukoira, suomenpystykorva, tiibetinspanieli, cavalier kingcharlesinspanieli ainakin. Vähän isompana "lapsena" bokseri ja lk collie. Hassua kyllä, saksanpaimenkoira ei ole koskaan ollut pienenä haaveissanikaan.

Koiriin liittyviä intohimoja/pakkomielteitä?
Haukkuminen ja hörsköttäminen ottaa aivoon. Ne on ehdottoman kiellettyjä tai niitä siedetään hyvin vähän. Pinna kiristyy moisesta. Jos rahaa olisi paljon ostaisin myös kaikki maailman aktivointipelit ja -vehkeet koirille.:)

Millä teemalla nimeät koiran?
Tämä sama pätee kaikissa mun eläimissä: mä en halua missään nimessä ihmisen nimeä (joo olen kuullut, että joidenkin nimi voi olla Nette, mutta tarkoitankin tunnetuimpia nimiä), nimi ei saa tulla joka toisella koiralla/kissalla vastaan ja se saisi olla hieman erikoisempi. Netteä ja Tontoa ei tule ihan joka perheessä vastaan ja monesti saankin sellaisia kummallisia katseita osakseni, kun kerron elukoiden nimet.:) Vilma, Ava ja Helmihän ei todellakaan kuulu tähän kategoriaan, mutta mä en niiden nimiä olekkaan keksinyt.:) Helmille jos olisin saanut nimen antaa, siitä olisi luultavasti tullut Kilka. Tulevalle kissalle on nimi jo takataskussa.;) Tulevalle ja tulevalle... Saan sen kuulemma vasta sitten, kun muutamme omakotitaloon, joten tavataan niissä merkeissä 10 vuoden päästä.:D

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joulun viettoa

Joulun vietto päivitys nyt hieman myöhässä. Laiskana ihmisenä ja huonon kameran takia, olen jättänyt kuvaamisen joulusta kokonaan. Odottelin siis, että siskoni laittaa reippaana ottamiaan kuviaan facebookiin, jotta voin ne sieltä ilkeästi rohmuta.:)

Aloitimme joulumme ensin Kannuksessa Mikan perheen luona. Valitettavasti eläimet eivät päässeet nauttimaan tästä juhlasta, vaan joutuivat odottelemaan kotona. Illaksi suuntasimme Oulaisiin minun perheeni luokse.

Matkaan pakattiin joululahjat, Tonto, Nette ja Helmi. Oulaisissa tulisi olemaan vilskettä neljän koiran, kissan, kahden lapsen ja kahdeksan aikuisen voimin.



Helmi ainakin oli kaikessa mukana.
Helmi ja Tonto saivat lahjansa jo paljon ennen aattoa, sillä emme jaksaneet niitä alkaa paketoida, saati sitten kuskata edes takaisin. Kummatkin saivat pedit ja niistä on kyllä nautittu kovasti.

Tontosta ja pedistä en ole vielä kerennyt ottaa kuvaa, sillä peti sijaitsee vessassa ja sinne harvemmin tulee kameraa kannettua mukana. Nytkin Tonto vahtii äitin nörttäilyä ja nukkuu rahilla ja Nette sängyssä. Helmi on näköjään ahtautunut taas Neten punkkaan. Tarkoituksena olisi joskus ottaa siitäkin tapahtumasta kuva, mutta Helmistä on tullut niin kova linssilude, että kun se kuulee kameran aukaisemis ääneen, se herää sikeämmästäkin unesta ja poseeraa istualleen. Jep! Koita siinä sitten ottaa kuvaa nukkuvasta koirasta liian pienessä punkassa.

Neten piti saada lahja myös aatto aamuna kotona, sillä viime vuonna osatamani joululahja jäi Oulaisiin ja seuraavalla vierailu kerralla ei lelua ollut olemassakaan. Suunnitelmista huolimatta toisin kävi tänäkin vuonna ja lahja kulkeutui Oulaisiin. Arvatkaa vaan, sielä se on edelleen unohtuneena. Sitä tuskin ehjänä enää takaisin saadaa.

Parhaana joululahjana meidän lahjoista, voisin mainita kahden hengen peiton. Ollaan Mikan kanssa nukuttu nyt yli vuosi kahdestaan yhden hengen peitolla. Ekana yönä tuntui, että sitä peittoa on niin paljon, ettei löydä enää edes toisiaan sen alta.:D Nette ainakin osaa nauttia uudesta pehmoisesta peitosta.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kissanomistajan ohjeet lahjojen paketoimiseen:

1. Raivaa tilaa pöydältä lahjojen paketoimista varten.
2. Hae komerosta kassi, jossa lahjat ovat ja sulje komeron ovi.
3. Avaa komeron ovi ja nosta kissa pois komerosta.
4. Hae keittiön kaapista lahjapaperirullat, nosta kissa pois kaapista.
5. Hae lipaston laatikosta teippirulla, sakset sekä pakettikortteja.
6. Levitä lahjat ja paketointitarvikkeet pöydälle.
7. Hae lipaston laatikosta unohtunut lahjanaru, nosta kissa pois laatikosta.
8. Ota lahjat pois kassista.
9. Ota kissa pois kassista.
10. Levitä lahjapaperi leikataksesi lahjalle sopivan kokosen palan paperia.
11. Heitä pois leikattu pala, jonka kissa on saksia jahdatessaan repinyt.
12. Leikkaa lahjapaperista toinen sopivan kokoinen pala.
13. Aseta lahja leikatun lahjapaperipalan päälle.
14. Nosta paperin reunat lahjan päälle teipataksesi ne, jos reunat eivät enää ylety, poista kissa ja yritä uudelleen.
15. Teippa paperin reunat yhteen.
16. Käytä seuraavat 20 minuttia leikaten teipinpätkää kissasta varovasti kynsisaksilla.
17. Taittele paperin kulmat mahdollisimman siististi.
18. Jahtaa kissaa eteiseen ja takavarikoi varastettu lahjanarurulla.
19. Kiedo naru paketin ympärille.
20. Avaa paperi, jonka kissa on repinyt jahdatessaan narua ja heitä se pois.
21. Toista vaiheet 10-20 kunnes jäljellä on lahjapaperia enää yhteen pakettiin.
22. Kerää kaikki paketointitarvikkeet sekä lahjat kassiin ja suuntaa lukittavaan huoneeseen.
23. Lukitse ovi ja pura paketointitarvikkeet.
24. Poista kissa kassista, avaa ovi, heitä kissa ulos ja lukitse ovi.
25. Levitä viimeinen lahjapaperinpala, kääri lahja paperiin ja varovasti korjaa repeämät paperissa teipillä. Lisää lahjanaru ja koristele ruseteilla sekä pakettikortilla peittääksesi pahiten kärsineet kohdat.
26. Kirjoita pakettikortti, nojaa taaksepäin ja ihastele valmista pakerria. Onnittele itseäsi saavutuksestasi.
27. Avaa ovi ja mene keittiöön lämmittämään glögiä ja ruokkimaan kissa.
28. Käytä seuraavat 15 minuttia etsien kissaa.
29. Avaa lahjapaketti ja löydä kissa.
30. Kerää kaikki revityt paperinpalat, ruoki kissa, lämmitä toinen glögimukillinen ja vanno itsellesi, että seuraavana vuonna käytät kaupan paketointipalvelua.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Hienosti hihnassa

Helmin kanssa ollaa opeteltu nyt enemmän hihnassa kävelyä. Meidän lenkit on tähän mennessä koostunut peltoilusta, metsäilystä ja kävelemisestä ilman remmiä. Hienosti neiti kyväksyi kuitenkin hihnalla rajoitetun liikkumisen ja osaa suht hyvin kävellä vasenta puolta ja nätisti. Neten kanssa tekisi mieli leikkiä hihnassa, mutta se on kiellettyä ja pian me sekin opitaan.

Eilen lenkillä ollessani meitä vastaan tuli vanha mies labradorinnoutajansa kanssa. Ensinäkin! Mikä vanhoja ihmisiä ja ylipäätään aikuisia koiran lenkittäjiä vaivaa, kun ei osata kulkea vasemmalla puolella tietä? Sitä puolta missä kävelijöiden kuuluukin. Tai miksi sitä ei tajuta esim silloin, kun vastaan tulee koiran omistaja, jolla on kaksi koiraa ja hän kävelee sitä vasenta puolta, eli aivan oikeaa puolta tiestä. Eipä tietenkään! Siinä sitä ollaan viimeiseen asti väärällä puolella tietä ja odotetaan, että kahta koiraa taluttava siirtyy ja pysähdytään oikein lässyttämään omalle koiralle, että oleppas nyt kunnolla siinä ja tuituitui.

Vitsi jos olisin yhtään ilkeämpi ihminen huutaisin jo kaukaa, että: "Herra/Rouva voi siirtyä sinne vasemmalle puolelle tietä! Eikö teille ole lapsena opetettu kumpaa puolta tiestä kuuluu kulkea. Ja sattuukohan Herra/Rouva nähdä, että minulla on kaksi koiraa, joten ihan vaan senkin takia voisitte siirtyä meidän tieltä pois, kun teille se on hieman helpompaa."

Mutta ei, niin ei.. Minä kilttinä rupean ensin vaihtamaan koiria toiselle puolelle minua, hihnat menee sotkuun, koirat on ihmeissään kun joutuvat väärälle puolelle minua, sitten siirrytään tien reunaan. Helppoa kuin heinän teko, varsinkin pennun kanssa, joka vasta harjoittelee tätä hihnassa kulkemisen jaloa taitoa. Saati sitten, että hihnan päässä oleva "fiksu" puudeli provosoituu minun äkeydestäni niin paljon, että alkaa riekkumaan vastaan tulijaa kohti.

No ensimmäiseksi Helmin ohitukseksi meni ihan hyvin. Pimeässä ohitettava pari valjakko oli hieman jännä ja piti pöhistä. Lenkki jatkui pellolle, jossa päästin koirat irti ja käveltiin pellon kautta kotiin. Lopuksi mentiin tekemään vielä ruoka etsintää meidän varastoon, joka meni ihan hyvin.

Ajattelin, että nyt Helmikin on väsynyt henkisestä ja fyysisestä rasituksesta, jotta kotona paikat on kunnossa. Mitä vielä.. Aina se keksii jotain jäynää.


Helmin ensimmäinen etsintä viime viikolta.

PS. Joku on löytänyt meidän blogiin haulla "jänis paskalla" MITÄ?! Mitä ihmiset oikein syöttää googleen?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Katsekontakti

Katsekontakti on mielestäni tärkeimpiä asioita, mitä pennun tulisi osata. Katsekontakti auttaa kommunikoinnissa ja se on helppo opettaa. Itse pidän kummassakin kädessä ruokaa ja odotan, että koira katsoo silmiin. Palkkaan vaihetelevasti kummastakin kädestä.

En anna mitään käskyä, enkä ääntele houkutellakseni Helmiä katsomaan. Koiran pitää itse tajuta jutun juju. Katsekontaktia voi helposti harjoittaa myös arjen ohella. Meillä ruoka annetaan vasta katsomisen jälkeen ja uloskin päästään silmiin katsottua. Tokossa katsekontaktia tarvitaan joka liikkeessä.


Taasen videolla vierailee kaksi ahmattia, Nette ja Tonto. Oli huvittavaa katsoa video uudestaan ja katsoa vain Netteä.:)

Video on siis ihan alkuaijoilta, kun aloitimme harjoittelun. Nykyään Helmi katsoo heti silmiin ja pidempiä aikoja. Helmi on muutenkin tosi katsekontakti haluinen, joka varmasti auttaa mahdollisissa kisa haaveissa, joita on mieleeni juolahtanut.;)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

ISTU

Helmi oppi istumisen parin toiston jälkeen ja lähinnä hauduteltuaan ekoja treenejä pari päivää. Asiaan varmaan auttoi paljon se, että ruokaa odotetaan istuen ja ovista pääsee ulos istumalla. Nyt 13 viikkoa vanhana Helmi istuu aina käskettäessä. Istumis tyyliä pitää hioa vielä, sillä Helmi lörähtää huonoon asentoon istahdettuaan. Jalat eivät ole siististi kropan alla, vaan vinksottavat joka suuntaan.


Videossa ensimmäisiä istumis treenejä alussa. En ilmeisesti vieläkään ole oppinut, että muut elikot pitää lukita muualle. Videolla siis esiintyy ahkerasti Tonto ja Nette. Lopussa kuvattu tilannetta nyt. Helmi oli juuri herännyt, joten istuminen takkusi. Istuu kuitenkin täysin käskystä, ilman apuja. Pyöräytän liikkeiden välissä Helmiä aina ympäri (tai siis yritän pyöräyttää), jotta saisin vireen pysymään ja koiran nousemaan istumasta uutta käskyä varten. Heitän palkan myös maahan, jotta Helmi joutuu nousemaan.

Viimeinen pätkä on tumma ja kellertävä. Kamera ei vieläkään tykkää meidän huonosta valaistuksesta..:)



lauantai 8. joulukuuta 2012

Alan vaihto

Täällä on nyt "tosissaan" mietitty siirtymistä koirista pehmolelujen kasvatukseen. Tällä hetkellä Tonto on ainoa, joka paistattelee suosiossa. Blogi vaihtaa pian "TolloTonto"-nimelle ja käsittelee vain kissan lokoisaa elämää ja paremmuttaa. Vain hyviä puolia, sillä huonoja Tontossa ei ole. Ikuisuus kysymys: kumpi on parempi, kissa vai koira? Kissa!

Okei. Voin antaa Helmille anteeksi kaiken, sillä tämähän on vain pentuhölmöily, eikö? Sehän loppuu, eikö? EIKÖ?!

Nette taasen on muuttunut täysin. En edes tunne sitä enää.. Voiko käydä niin, että rakastaa koiraansa kolme vuotta estoitta, virheineen ja hyvine puolineen ja sitten ei enää tunnekkaa niin? Nette on alkanut varastamaan pöydältä. Tiputtelemaan astioita ja muuta mukavaa.. Sillä ei ole korvia ulkona. Kun ovi avataan se ryntää päättömänä haukkuen pihalle, vaikka sielä ei olisi mitään.

Oikei. Mä liioittelen. Rakastan Netteä tietenkin edelleen estoitta ja virheet on korjattavissa. Silti vain pistää ihmetyttämään, mikä saa kolme vuotiaan koiran keksimään yhtäkkiä tällaisia tihutöitä. Viisaat ihmiset voivat myös kertoa, jos tietävät jotain sairautta, mikä saa koiran ahmimaan ruokaansa. Netellähän ei ole koskaan ollut suurta ruokahalua, mutta nyt se on yhtäkkiä alkanut hotkimaan ruokaansa ja ilmeisesti voisi syödä loputtomiin, kun pitää varastaa pöydiltäkin.

Kaikken hienointa tässä tekee sen, että Helmi matkii Netteä tosi paljon ja nyt se oppii nämä todella tarpeelliset tavat.. Minnan antamassa lapussa lukee: "Koira ei saa varastaa pöydiltä ruokaa."

Vielä rakkaan TolloTonton fiilistelyä:


"Otetaanko lähikuvaa?"

"Anna mä maistan sun hiuksia!"

Tonto kömpi syliin tietokoneelle.



tiistai 4. joulukuuta 2012

Agility

Katselin vanhoja videoita ja törmäsin otokseen, jossa Nette teki agilityä. Neten ottaessani mulla oli haave agilitykisoista. Mortin kanssa olin tehnyt sitä paljon ja me oltiin tosi hyviä. Olin käynyt muutamissa möllikisoissakin ja menestystä on tullut siltä osin. Neten kanssa agility ei taas ottanut sujuakseen. Syy oli vähän molemmissa.

Neten ongelma oli pelko. Se tuntui jännittävän kaikkia esteitä ja auta armias, jos sillä hipasi jalka rimaan, sai hypyn opettaa sille aina uudestaan ja uudestaan. Ohjattavuus oli myös hankalaa. Nette ei irronnut, eikä oikein ymmärtänyt käskyjä tai merkkejä.

Minun ongelmani oli taas se, että olin tottunut ohjaamaan Morttia, joka on siis todella nopea, eikä ohjaustakaan juuri iso eleisesti tarvitse tehdä. Etenin liian lujaa, juoksin liian lujaa ja ohjasin Netteä huonosti. Me ei millään päästy yhteis ymmärrykseen tämän lajin kanssa.

Sitten tapahtui jotain. Teimme luokkakaverini kanssa koulutehtävää, jossa piti miettiä Neten juoksuja. En ollut koskaan laittanut juoksuvälejä mihinkään ylös ja tehtävää pohtiessamme tulimme tulokseen, että Netellä on juoksut neljän kuukauden välein. Kaikki ei siis todellakaan ollut hyvin. Ei riittänyt se, että juoksut olivat lyhyen väliajoin, vaan itse tiputtelu saattoi kestää parikin kuukautta, siis 8 viikkoa. Nette oli todella turvoksissa ja näytti takaapäin melkein poikakoiralta.

Koulutehtävän myötä tein päätöksen steriloinnista. Päätöksen tehdessäni Netellä oli taas meneillään juoksut, jotka olivat kestäneet pari kuukautta. Leikkaus piti hoitaa mahdollisimman pian, ennen kuin uudet juoksut taas kerkeävät yllättämään. Opiskelijana minulla ei ollut rahaa moiseen operaatioon. Nolo soitto äidille ja rahaa ruinaamaan. Meillä ei ole juuri ylimääräistä annettu, on pitänyt pärjätä omillaan jo aika nuorena. Tälläkään kertaa ei rahaa tippunut, vaikka asia olikin tärkeä. Vanhemmillanikaan ei ollut antaa niin isoa summaa yhtäkkiä. Loppujen lopuksi sain rahat silloiselta poikaystävältäni.

Steriloinnin jälkeen kaikki muuttui. Netelle oli ollut raskasta juoksujen kanssa, sillä ns. lepopäivät olivat jääneet siltä juoksujen välissä kokonaan pois. Siksi se ei kyennyt tekemään juuri mitään innokkaasti. Nette alkoi olemaan helpommin koulutettavissa ja yhtäkkiä agilityssakin pystyttiin hyppimään leikiten korkeitakin rimoja. Esteet eivät enää pelottaneet ja laamailun aika oli ohi. Itse en oppunut koskaan ohjaamaan Netteä tarpeeksi hyvin, joten agility haaveemme ovat jääneet aikoja sitten.

Mortin kanssa voisin vielä jaksaakkin käydä kisoissa. Kyllä vanha koirakin jaksaa edelleen temppuilla. Neten kanssa kerettiin käydä kuitenkin parit möllikisat. Ekoissa olin kummankin kanssa ja Mortti pokkas ekan palkinnon ja Nette kolmannen. Toisissa kisoissa Nette oli kolmas, todella surkealla radalla, mutta eipähän tainneet muutkaan osata.:D


Ylhäällä video Netestä aksaamassa ja todella huono esimerkki ohjaamisesta. Jotenkin vain meidän kemiat ei tässä lajissa kohtaa. Lopussa luokkakaverini vähän aksailee Neten kanssa ja ohjaa sitä paljon rauhallisemmin ja paremmin. Mä tartten spurtti-Mortin.:D

Neten ensimmäinen mölliagility
Linkistä pääsette Neten agility videoon, toivottavasti näette (ilmoittakaa, jos ette, niin korjaan asian.) Radalla tuli paljon virheitä, mutta kyllä Nette osasi välillä yllättää. Esimerkiksi jos tarkkaan katsotte tilannetta, kun Nette menee toisen kerran putkeen ja kuinka se yllättää minut nopeudellaan ja joudun tekemään hätäisen pyrähdyksen, jotta pääsen sen vauhtiin mukaan.
Mortin mölliagility
Tästä linkistä pääsette katsomaan Mortin videota. Videolla Mortti taitaa olla 7-vuotias. Virheetön rata, muutamissa kohdissa minä hidastelen, kun en meinaa muistaa rataa. Liioiteltuja ohjauskin näkee, koska olen tottunut tekemään niitä Neten kanssa. Mortin kanssa ei kyllä tarvitsisi, kun seistä keskellä rataa, näyttää kädellä ja huudella ohjeita. Se varmaan osaisi siltikin kaiken erinomaisesti.:) Hieno vanhus!