torstai 23. toukokuuta 2013

Penneleitä

Joko arvaatte? Viime yönä syntyi meille uusi perheenjäsen. Kerkesin tässä jo muutaman päivän miettiä, että kohta pitäisi jotain alkaa tapahtumaan. Pienet kiljaisut pääsivät kyllä suusta, kun näin facebookin seinällä tämän kuva:


Niinkuin näkyy, ei meille ole tulossa sitä kauan toivottua sakemannia. "Miksi?" se on hyvä kysymys. Mä olen huomannut itsessäni nyt sellaisen aika krantun piirteen sakemannia etsiessä. Toisaalta, nyt on ostajan markkinat, joten mun mielestä pitää vaatiakkin priimaa. Ainoa kenneli mistä kelpuuttaisin pennun, on mahdotonta sieltä sitä saada. Kasvattajalla ei tällä hetkellä ole narttua itselläkään ja hän etsii myös "sitä oikeaa". Siksi olen päättänyt ettei tässä asiassa saa hätiköidä. Saksanpaimenkoira tulee meille, sitten kun on sen aika. Minä olen valmis odottamaan.

Kuvassa näkyy pieniä valkoisia otuksia. Me toivottiin mustaa, mutta syntyi vain yksi musta (kuvan oton jälkeen) ja se on uros. Meillehän ei ole tulossa uroksia, ainakaan koiria. Toisaalta olen aina sanonut, ettei koiraa saisi koskaan valita värin perusteella, joten en todellakaan jätä ottamatta pentua sen takia, että se on valkoinen. Tästä rodusta olen haaveillut aina. Aina ja ikuisesti. Nyt on siis aika toteuttaa yksi haaveista tässä elämässä. Isovillakoira.

Emän omistajan kanssa olemme käyneet samaa koulua ja on todella helpottavaa, että tuntee emän omistajaa jo ennestään. Olen seurannut Hipan elämää pennusta tähän asti facebookissa ja blogissa. Niitä hyviä ja huonoja hetkiä. Osaa jotenkin odottaa vähän mitä tuleman pitää. Kävimme tosiaan katsomassa muutamia viikkoja sitten Hippaa ja Hipan sukulaisia kasvattajalla, joka on Hipan omistajan sisko, Anne.

"Jos haluat sellaisen kasvattajan, jota ei kiinnosta kasvattien elämä ollenkaan, olet väärässä paikassa" Sanoi Anne ensitapaamisella. Voisiko siis paremmin olla? Koiran elinikäinen tuki kasvattajalta. Ei minun mielestä. Tämähän on jopa liian täydellistä. Omaa mennään valitsemaan sitten, kun pennut ovat neljä viikkoa vanhoja. Sen jälkeen onkin oman hakeminen kotiin.:) Heinäkuussa alkaa siis pissa/kakka-rumpa, jee...

Kamalan sekavaa tekstiä, mutta en saa mitään järkevää aikaiseksi tämän ilon läpi.
PS. Mika ei oo vieläkään luvannu mulle Pikku-Killiä, mutta kyllä se meille tulee.;)

Uusia kuvia ei tule hetkeen, sillä jouduin tilaamaan uuden kameran, edellisen matkatessa poliisiasemalle.. Viimeinen kerta, kun ostan jotain isoa "kirpputori"-tyylisiltä sivustoilta (huuto.net). Nyt tilasin ihan OIKEILTA sivustoilta ja mun ei tartte antaa sitä koskaan pois, piste.:D Annoin itselleni jopa luvan ostaa edellistä hieman uudemma kameran. Tervetuloa uuteen kotiin myös Canon EOS 600D. Mistähän mä revin rahaa kaikkeen tähän?:'D

*TÖK*
Costo ja Helmi

torstai 16. toukokuuta 2013

Pikku-Killi

Eilen oli päivä, jolloin Mikakin sai kuulla uudesta tulokkaasta. Tai siis Mikan mielestä se ei ole uusi tulokas, mutta silti.:D Miten joku muka voi sanoa ei tällaiselle:




Mun mielestä Mikan ilme pentu sylissä kertoo ihan muuta, kuin ei:




maanantai 13. toukokuuta 2013

Ssssh, salaisuus

Mulla on teille salaisuus. Sen lisäksi, että toukokuun lopulle odotetaan syntyväksi pieniä koiravauvoja.:) Tää kuva voi varmaan kertoa vähän enemmän...;)


Ja se miksi tämä on salaisuus johtuu siitä, etten oo vielä kertonu tästä Mikalle mitään. Mä oon oikeesti kauhea tyttöystävä.:D Mun blääni on tämä: mä vien Mikan "ajelulle" tässä joku päivä ja sitten me mennäänkin katsomaan noita söpöläisiä. Sitten mä annan ton pennun Mikan syliin ja se ei voi enää sanoa ei. Eihän kukaan voi sanoa, jollekki noin ihanalla ei. Eihän?

Kävin itse hetki sitten katsomassa pentuja. Ihan normaaleja maatiaisia ovat ja pentuja on kolme, kaksi kollia ja narttu. Emä oli aivan ihana, ystävällinen ja niiden lapsetki sai vaan kannella sitä. Pentuja on kaksi oranssia (urokset) ja narttu on sitten harmaaraidallinen. Tämä kuvassa oleva kisu on ensimmäinen jota pidin sylissä ja se nukahti hetken päästä mun syliin ja lopetti huutamisen. Tämä oli tummempi oranssi, toisella oli naamassa ja mahassa enemmän valkoista.

Mä oon niin myyty. Juhannuksen aikaan on luovutus ja jos järjellä ajattelee, niin kissa kerkeis kasvaa aika paljon ennen ku koiranpentu tulee heinäkuun lopulla. Joten ei ole ihan pentuja yhtäaikaa. Toisekseen kissanpennut on paljon ihanempia ja helpompia ku koiranpennut.:)

Mutta ssssh, vielä vähän aikaa..

perjantai 3. toukokuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Nyt on tullut siis aika julistaa arvonnan voittaja!:) Arpominen olikin yllättävän paljon vaikeampaa, kuin osasin odottaa ja tuntui ihan kamalalta, kun yksi vain voi voittaa. Me oltais mielellään palkittu kaikki! Ajattelin käyttää arvonnassa vähän erilaista tekniikkaa ja koska koirat ovat meidän pää aiheemme, sai Nette toimia onnettarena. Tässä jotain uutta meidän blogiin ja arpaonnea kaikille:



Mainitsinkin jo aikaisemmin, että laittelin eräälle kasvattajalle viestiä. Matkani käykin sunnuntaina kohti Urjalaa ja vähän tutustumaan pentueen emään. Pentuja odotetaan syntyväksi toukokuun loppuun menessä ja luovutus on luonnollisesti heinäkuun lopussa. Voikin siis olla, että Helmi joutuu lähtemään ennen sitä pois tai ainakin pian sen jälkeen. Asuntokaupat ovat menneet taas päin prinkkalaa, joten tässä kaksiossa voi tulla liian ahdasta meidän laumalle. Enempää en kerro, mutta kyllä senkin aika tulee.;) Pidetään jännitystä yllä.

Mikahan suhtautuu uuteen koiraan, kuten aina ennenkin. Negatiivisesti.. Surullista, ettei se ole vieläkään oppinut, että näissä asioissa ei paljon muiden mielipide kiinnosta.:) Kun hyvä pentue osuu kohdalle, tilanne tulee käyttää hyväksi. Multa siis todennäköisesti puuttuu matkaseura kokonaan, koska Mika ei ymmärrä koko reissun ideaa ollenkaan. Noh, tässä on varmaan kiitos siitä, että mie olen hypännyt sen harrastuksissa, peleissä ja kaiken maailman ralleissa  mukana. Kyllä, voitte havaita pientä katkeruutta ja mököttämistä.

Silti pupseja, pupseja, pupseja <3