perjantai 23. elokuuta 2013

Matkapahoinvointi

Vaikka Jemma onkin kaikin puolin maailman ihanin koiranpentu, ei se voinut mitään helpompaa ongelmaa itselleen kehitellä, kuin matkapahoinvointi. Pahoinvointi ilmeni ensin kuolaamisena ja sitten oksenteluna. Opetappa nyt tuollasta sitten pois.. Me oltiin aika raakoja tämän asian suhteen ja vaan kuskattiin Jemmaa autolla joka paikkaan. Joskus meni kivasti ja Jemma vain kuolasi, mutta joskus oksentelua oli paljon. Katsoimme, ettei Jemma saisi ruokaa ennen automatkoja, joka helpotti todella paljon pahoinvointia.


Jemma joutui siis joka kauppareissulle, käynnille ja ajelulle mukaan. Lyhyet matkat alkoivat mennä todella hyvin ja lopulta myös pidemmät. Yleensä pitemmillä matkoilla oksennus tuli vasta, kun auto oli pysähtynyt tai pentu otettiin pois autosta. Kehitystä on siis tapahtunut. Pariin viikkoon ei Jemma ole autoon oksentanut ja jopa nukkuukin automatkoilla.

Ongelmana on enään oikeastaan se, ettei Jemma suostu tulemaan autoon. Jemma tulee iloisena parkkipaikalle, mutta kun sitä yrittää kutsua, lähtee takaisin kotiovelle ja sen joutuu sieltä noutamaan kyytiin. Siitä lähtien kannoimme Jemman kotiovelta asti autoon. Jos olen mennyt kavereiden kyydillä lenkille, olen ottanut pyyhkeen oksennusta varten ja nyt Jemma on yhdistänyt pyyhkeen autoiluun. Ei meinaa pentua saada sisällä enää syliin, jos pyyhe on kourassa. Olen nyt jättänyt pyyhkeekin pois matkasta ja aloimme kuljettamaan Jemmaa talutushihnassa autoon. Jep! Voitte arvata minkälaista hihnassa kävelemistä se oli parin toiston jälkeen. Ei meinaan pieni puudeli pentu liiku mukavasti perässä mahallaan.

Nyt pitäisi saada autosta kiva paikka. Jemma rakastaa yli kaiken rouhetikkuja ja niitä olen joskus antanut sille palkaksi autoon menemisestä. Siitä vain on tuloksena sitten oksut. Huono palkata matkoilla oksentava koira herkuilla.. Nyt aloitetaan Essin ehdottama systeemi. Käyn tänä iltana ekaa kertaa ruokkimassa Jemman autoon. Emme ole lähdössä ajelulle, mutta käymme vain syömässä iltaruuan sielä. Huomenna on vuorossa aamuruoka. Edessä on vielä autossa käymistä, mutta ei liikkeelle lähtöä ja sen sellaista muuta mukavaa. Toivotaan, että Jemma alkaisi pian tykätäkkin vähän autoilusta. Se ottaa kaikesta mallia Neteltä, niin vois ottaa kyllä sitä autohulluutta hieman siltä.:)


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ensimmäinen rokotus


Tänään käytiin Jemman kanssa ensimmäisillä rokotuksilla. Melkein jäi neidillä rokotukset saamatta, kun kaikki eläinlääkärit ovat yhtä aikaa lomilla tai muuten tavoittamattomissa. Ei muuta kuin aamulla auton nokka kohti Oulaista. Siis ajettiin 70km suuntaan ensimmäisten rokotusten takia. Noh, kyllä Netelläkin meni omansa umpeen, mutta Zekon pallitkin olisi ollut kiva saada samaan syssyyn pois. Mutta odotellaan nyt puoli vuotiaaksi sitä hommaa.


Kyllä sai olla kauhean ylpeä tuosta pennusta, kun se iloisesti meni tervehtimään eläinlääkäritätiä. Lekuri meinasi, ettei taida pentu vielä ymmärtää mikä kamala paikka tämä on. Pöydällä olo jännitti hieman ja hampaat näytettiin vastahakoisesti, mutta sama se oli Helmillä ja seuraavilla rokotuksilla hampaat näytettiin moitteitta. Mie nimittäin kamalasti sorkin nuitten elukoiden suita.:D


Rokote annettiin huijaamalla. Jemma ei ollut saanut aamu ruokaansa, joten minulla oli kipossa se mukana. Pöydällä pentu hotki kiposta nappulaa naamaansa ja huomaamatta oli piikki jo laitettu. Hirmu reipas! Kyllä pitää taas ihmetellä, kuinka on valinnan kohalla sattunutkin niin hyvin, että ollaan saatu juuri sellainen koira, kun tähän laumaan sopii. Muut koirat on hieman jänniä, mutta mie pidän kuitenkin ihmisten sietämistä paljon tärkeämpänä taitona. Sen Jemma kyllä osaa!


Voisin loputtomiin ylistää tuota koiraa. En kyllästyisi siihen koskaan. Se on niin mahottoman söpökin gorillamaisine liikkeineen ja jääkarhumaisen katseensa kanssa. Mä en kestä!:D





torstai 8. elokuuta 2013

Villikissa

Mitä on elämä villin kissanpennun kanssa? Noh, ei ainakaan rauhallista. Tälläkin hetkellä Zeko huutaa tuolla lisää ruokaa. Sehän on ruokittu pari tuntia sitten, mutta pienen kissanpojan maha on jo tyhjä. Varmasti on! Sehän ei riitä, että syödään omat ruuat, mutta pitää Tontokin ajaa kupiltaan ja syödä nekin. Siksi sillä ei vaan oikeesti voi olla vielä nälkä.


Selväksi varmaan tuli, että Zekosta lähtee ääntä ja paljon. Se ilmoittaa kaikesta naukumalla. Tai sitten se tekee sitä ihan huvikseen. Ulos Zeko ei ole päässyt meidän aikana. Eikä se ole sitä kaivannutkaan, paljon.. Auta armias jos kaikki muut on pihalla ja tämä näkee kaiken ikkunasta. Kyllä sitten huutoa löytyy, että: "Minä kans!" Valitettavasti ulkona oleminen ei vain kuulu meidän kissoille. Mie en pidä sellaista kissaa lemmikkinä, jos se käy vain meillä syömässä. Kaiken lisäksi, olen sitä mieltä, että jos ne eivät ole koskaan ulos päässeet, eivät ne osaa sellaista kaivata. Ne ei tiedä "paremmasta".


Pikku jäyniä Zeko osaa myös järjestää. Eräänä iltana oltiin menossa jo nukkumaan, kun vessasta alkoi kuulua vessapaperitelineen nitkutusta. Kissathan viettävät yönsä vessassa. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu nousta ja aamullahan selvisi mitä vessassa oli tapahtunut. Zeko oli vähän vedellyt paperia sielä. Käsipyyhkeet ovat myös saaneet jonnin verran tuunausta ja vessaharja löytyy harvase päivä keskeltä vessan lattiaa, eikä pöntön vierestä. On varmaan kivaa toisella.


Seuraavaksi kuvat kertovat enemmän. Ensimmäisessä kuvassa näette missä on kissojen pedin oikea paikka. Seuraavassa kuvassa voitte havaita, että peti on liikkunut useita metrejä saunan puolelle. Mika sanoi nähneensä yhtenä päivänä Zekon pedin alla. Sillä se siis liikkuu ympäri vessaa, joka päivä. Jos Zekolla on siis tylsää, kyllä se aina jotain keksii.
Nami pallo on yksi Zekon lemppareista. Sen kanssa se jaksaa pelata vaikka maailman tappiin asti. Se on myös hyvä keino siihen, että Tonto saa syödä rauhassa oman ruokansa kun Zeko pelaa palloa. Tontokin osaa pelata kyseistä peliä, mutta se ei kyllä millään kerkeä Zekon mukaan.

Tonto ruukaa teroitella välillä kynsiään puisiin huonekaluihin tai ikkunalautaan. Zeko onneksi on oppinut heti raapimapuun tarpeellisuuden. Se onkin kovassa käytössä täällä.

Zeko on myös kova leikkimään kaiken laisilla leluilla. Kelpaa kissojen pallot ja hiiret, mutta myös koirien isommat lelut, vinkulelut, luut ja kaikki mahdollinen. Yhtenä päivänä yllätin Zekon jopa jyrsimästä luuta oikeasti kuten koirat. Kaikki rapiseva on myös kivaa. Muovipussit ja Jemmaa varten levitetyt pissapaperit on kivoja. Myös Jemmalle rakennettu pentuaitaus toimii hienona kiipeily telineenä.


Kaikki meidän elukat kelpaavat kyllä Zekolle leikkikaveriksi. Se painii mielellään jokaisen kanssa, mutta Tonto taitaa silti olla sen lemppari. Tontosta on Zekon myötä löytynyt uusia ääniä, kuten sähiseminen ja murina. Välillähän vanhustakin ottaa päähän moinen kakara. Silti täällä kyllä nukutaan vierekkäin, pestään toisten korvat ja leikitään hippaa. Niistä on tullut kyllä aika erottamattomat. On tavattu jopa yhdessä pienestä kissanpedistä, joka siis vessassa sijaitsee. Ja se on oikeasti sen verran pieni, että Tonto sille juuri mahtuu. Sopu sijaa antaa.


Osaahan Zeko toki olla myös todella ihana. Sillä on iso ja kuuluva kehräys ääni, jota se käyttää mielellään paljon. Se tykkää kiivetä olkapäälle ja käydä sinne jopa nukkumaan. Se jopa nuolee käsiä ja kasvoja, kuten koirat. Se on aivan oma persoonansa, jota ilman olisi ihan mahdotonta edes kuvitella lauman olevan ehjä. Se tuo oman villin ripaukseksa tähän, koska kaikki muut ovat niin rauhallisia.










perjantai 2. elokuuta 2013

Jemma saapui kotiin

Viime sunnuntaina kävimme hakemassa koiranpennun kotiin. Neiti kantaa nimeä Jemma. Astuttuani kasvattajalle tunnistin heti sen meidän pennun. Noh, onhan se tietenkin huomattavasti vaaleampi kuin muut, mutta on ne silti kaikki ihan saman näköisiä.:)


Ennen luovutusta Jemma pestiin ja trimmattiin vielä. Se oli hauska yllätys, kuten myös se, että saatiin aika kiva määrä tavaraa mukaan.

Nameja, 4 lelua, kakkapusseja, paljon luita, 2 pyyhettä
Ruokasäkki, lihatikkuja, lelu ja kuppi

Automatka ei mennyt ihan nappiin. 10 kilometrin jälkeen pysähdyttiin siivoamaan oksennusta kevythäkistä. Ulkona Jemma oli ihan normaali pirteä itsensä. Edessä oli vielä melkein 500 km, joten matka alkoi tuntua mahdottomalta. Otettiin käyttöön suunnitelma B, jossa Jemma saa matkustaa minun jaloissani etupenkillä. Jos se toisi lisää turvaa pennulle.


Jemma sai matkustaa myös sylissäni. En tiennytkään, että pienestä villakoirasta voi tulla niin paljon kuolaa. Mun paita oli ihan märkä. Onneksi kasvattajalta oli antanut mukaan pari pyyhettä ja käytinkin toista pyyhkiäkseni vähän väliä Jemman suupieliä. Tunnun matkan jälkeen Jemma oksensi uudelleen. Tämän jälkeen kuolaus jatkui vielä jonin aikaa ja loppui lopulta. Ei Jemma autoilusta nauttinut.


Nette oli aika välinpitämätön Jemmaa kohtaan, joka oli mun mielestä ihan hyvä merkki. Nette kun saattaa olla joskus vähän äkäpussi. Kotona oli vielä vastassa kaksi kisulia. Tontosta en ollut lainkaan huolissani, sehän tulee toimeen kaikkien kanssa. Zekosta taas en ollut ihan varma, kuinka se suhtautuisi uuteen koiraan. Neten oppimiseenkin meni muutama päivä. Yllätykseksi Jemma sai Zekolta oikein hyvin vastaanoton ja pennut leikkivät heti illalla.


Yllätykseksi me ostettiinkin kerrankin fiksu villakoira.;) Täällä ollaan melkein täysin sisäsiistejä (yhden kerran tullut sisälle), osataan oma nimi ja rajat. Jemma on täysin äitin tyttö. Kerrankin joku elukka rakastaa mua enemmän ku Mikaa.:D Yksinolo harjoitukset ovat menneet mainiosti. Mika oli kuvannut videota, kun Jemma oli ekaa kertaa täysin yksin 5 minuttia. Aiemmin, olemme vain totuttaaneet sitä pentuaitaukseen, kun olemme itse paikalla. Fiksu tyttö!


Ei ole tarttenu Jemman kohalla mennä itkien äitin luo ja pyytää tätä viemään kamala koiranpentu pois, kuten silloin Neten kanssa.:) Tää on varmaan niitä fiksuja villakoiria, joista kaikki aina kertoo. Kun fiksuutta jaettiin, Nette unohti mennä siihen jonoon.


Isolle pienelle koiralle ostin uuden pedin. Ei tartte sitten yli-isona tunkia Neten punkkaan.:D