Jääkarhunpentu sairastaa

Jemma ja Nette olivat viikonloppuna vanhemmillani hoidossa, koska olimme Mikan kanssa Vuokatissa mökkeilemässä. Maanantaina ajoimme Oulaisiin päin, kun siskoni soitti minulle. Jemma oli kompuroinut porukoillani ulkorappusissa, eikä astunut takajalallaan. Kehotin pitämään Jemmaa paikoillaan, sillä meillä ei ollut kuin 30 kilometriä enää matkaa. Tahtoisin itse ensin katsoa koiran läpi, ennen kuin soittaisin eläinlääkärille.

Tässä portaat. Jemman takajalka oli tippunut tuonne väliin.

Vanhemmillani minua odotti eteisessä siskoni istumassa lattialla, pieni vauva sylissään ja Jemma vieressä. Jemma ei noussut tervehtimään. Kosketin jalkaa ja Jemma värähti heti. Jalka oli selvästi tosi kipeä. Kokeilin ensimmäisenä polvea, joka tuntui turvonneelta. Varpaita ei myöskään saanut taivuttaa, saati sitten lonkkaa. Heti soitto eläinlääkärille. Onneksi eläinlääkäri oli paikalla ja pääsimme heti käymään. Kuvaus mahdollisuuksia ei Oulaisissa ole, mutta mun mieltä rauhoitti jo pelkästään se, että Jemma saisi särkylääkettä kipuihinsa.

"Onpas sinulla huolestunut ilme." Oli ensimmäiset lääkärin sanat Jemmasta. Jemma oli tosi rauhallinen. Onhan se muutenkin, mutta nyt oikein erityisesti. Ekaa kertaa Jemman piti nyt kokeilla seisomista. Lääkärin diagnoosi koiran tutkimisen jälkeen:
" Loukannut jalkaansa rappusissa, ei astu lainkaan otj, jännittää jalkaa kovasti, vetää koukkuun. Taakse vedettäessä jalka vaikuttaa selvästi lyhyemmältä (mutta ei anna vetää kunnolla), lonkka mahdollisesti sijoiltaan?"

Seuraavana oli soittoja eläinlääkäreille, jotta Jemma saataisiin kuvattua. Lopulta saatiin Kälviälle aika klo 20.30. Kipulääke näytti auttavan Jemmaa ja se oli jopa innostuneemman näköinen ilmeeltään. Jaksoi sohvalla maatessa kuunnella mitä keittiössä rapisteltiin. Otti jopa kävely askeleita ja heilutti häntäänsä.

Jemma lähdössä Kälviälle kuvauksiin.

Illalla eläinlääkärissä ennen kuvauksia tunnusteltiin jalkaa. Lääkäri meinasi, että lonkka saattaisi hyvinkin olla paikallaan, mutta polvi tuntuu turvonneelta. Siinä vaiheessa kuiskasin Mikalle: "Ei se murtuma yhtään sen paremmalta kuulosta..." Kuvat otettiin ja siinä näkyi hienosti sanottuna: Reisiluun distaaliosan epifysiolyysi eli reisiluu murtunut polven yläpuolelta kasvulinjasta. Ainoana hoitokeinona leikkaus.

Tämä puoli kaipaa leikkausta ^^

Tänään olen soittanut läpi Oululaisia eläinlääkäreitä ja saimme lopulta ajan torstaille. Hinta sai stressitason nousemaan hyvin korkealle. Kyseinen leikkaus maksaa n. 600€. Ensimmäinen kontrolli 2 viikon kuluttua operaatiosta ja seuraava n. kuukauden päästä, missä otetaan kontrolli-RTG-kuvat hinta n.150€. 6-8 viikon kuluttua pinnojen poisto hinta arvio 200€. Siihen päälle siis matkat ja Ouluunhan meiltä on matkaa n. 170km.

Zeko hoitaa <3

Mutta käyttää myös vähän lelunaan nukutetun Jemman häntää.

Pentu täytyy kuitenkin kuntoon saada. Kyllä tässä on istuttu Jemman vieressä monia tunteja silitellen ja itkien. Raastaa niin katsoa toista kipeänä. Nyt monet varmaan huokasevat, että onhan teillä vakuutus.. Arvatkaa, olenko ollut niin saamaton, etten ole sitä asiaa voinut hoitaa kunnolla. Kaikki menee siis täysin meidän pussista. Mikan lomautuksesta on tällä hetkellä hyötyä ja haittaa. Rahaa ei ole häävisti, mutta Mika pystyy olemaan Jemman kanssa koko ajan ja pystyy viemään sen Ouluun milloin vain.

"Kato äiti, mä annoin Jemmalle mun lempilelun! Miksi se ei leiki mun kaa?"

Kipulääkkeet ovat saaneet Jemman mahan myös hieman löysälle. Valmistin tänään broilerinjauhelihasta ja puuroriisistä helposti sulavan puuron, jota Jemma syö maitohappobakteerin kera. Nappulat on nyt siis jätetty kokonaan pois. Jemma juo ja syö siis hyvin. Ulostaminenkin onnistuu vaikka joka kakkareissun jälkeen joudutaan pesemään terve kinttu, koska löysä uloste sattuu osumaan aina siihen. Nyt pidetään vain paljon peukkuja pienelle <3

Nette hoitaa pikkuista

Tyttöjen reissu

En tiedä johtuuko syksystä  vai mistä, mutta itsellä on ollut kamalan voimaton olo. Pahat ajatukset pyörii mielessä ja tekeminen on tuntunut hankalalta. Aamulla on vaikea nousta sängystä ylös ja muuta mukavaa.. Onneks on tosiaan nuo koirat ja hyviä ystäviä jotka ei käännä selkäänsä. Hermoloman merkeissä painelimme koirien kanssa tyttöjen reissulle.

Suuntasimme ensin junalla Oulaisiin vanhempieni luokse. Juna oli tietenkin täynnä, koska syysloma. Tytöt kuitenkin suoriutuivat mallikkaasti reissusta. Jopa Jemma, sillä en muista olemmeko aikaisemmin junassa matkustaneet. Ehkä kerran. Äiti oli meitä asemalla vastassa ja käytiin pikaisesti heillä. Sain kaksi paikkaista autoa porukoilta lainaan, joka on kaiken lisäksi vielä halpa ajaa. Nette pääsi turvavöihin etupenkille ja Jemma jalkotilaan. Olin ihan hermona jo alku matkasta, sillä en saanut radiota toimimaan ja lumen tulon takia näin vain pelkkää valkoista, enkä hahmottanut missä tie edes menee.

Olin vuokrannut Rokualta meille kahden hengen mökin. Edellisenä iltana minulle kuitenkin soitettii, että heillä on käynyt kämmi ja mökki onkin jo vuokrattu ennen minua toisille. Saimme siis hotellista kahden hengen huoneen, jossa koiratkin saivat olla. Huone oli todella näppärästi ihan ulko-oven läheisyydessä, joten pissatukset kävivät vaivattomasti. Koska hermoloma oli kyseessä, saivat koiratkin tehdä vähän asioita, mitä ne ei normaalisti saa. Esim. Jemma sai syödä luuta sohvalla ja nukkua vähän vieressä sängyllä.:)

Aamupalalla mieltä virkisti kuuden hengen koiraporukka viereisessä pöydässä, jotka puhuivat koiranpaskasta. Kyllä tuli ikävä koulua ja ruokala puheita. Melkein ryntäsin samaan pöytään kertomaan omien koirieni jätöksistä, mutta tyydyin vain naureskelemaan omassa mielessäni.

Huoneen luovuttamisen jälkeen lähdettiin vielä lenkkeilemään. Kokonaisuudessaan lenkki oli 6km luokkaa. Tie oli aurattu ja se kaarteli metsän keskellä. Koirat saivat välillä juosta vapaana, mutta otin ne hihnaan, kun ihmisiä tuli vastaan. Kyllä sielä hermo lepäs. Matka tietenkin piti ajaa Oulaisten kautta, sillä auto piti palauttaa. Pysähdyttiin puoli matkassa vielä yhdellä uimarannalla, jotta koirat pääsi vielä vähän juoksemaan.

Mika kävi hakemassa meidät kotiin. Todella positiivisena asiana voisin sanoa, että Jemma ei oksentanu koko viikonloppuna autoon. En vain oikein ymmärrä sitä, että me lähdettiin rentoutumislomalle, mutta kotia päästyämme, nukahdettiin neitien kanssa heti.

Hengissä ollaan!

Hiljaista on.:) Ei tässä paljon koneella kerkeä istua, kun pitäisi töissä käydä ja koiranpentu on hoidettavana. Huomattavasti enemmän huomiota tarvitsee neljä eläintä, kuin kaksi. Jokaiselle kun haluaisi sitä antaa yhtä paljon. Blogin eteen pitäisi muutakin tehdä. Uusi banneri pitäisi laittaa tilaukseen ja keksiä blogille uusi nimi. Saksanpaimenta ei tässä taloudessa enäää ole ( :( ), joten pitäisi alkaa käyttämään mielikuvitusta nimeen, joka kuvaa meidän laumaa johon kaksi kissaa ja koiraa kuuluu. Ehdotuksia viisaammilta?:)

Vanha banneri

Väliaikainen banneri

Antakaa armoa nykyisen bannerin kanssa, jonka tein ekaa kertaa itse ja vähän hienommilla systeemeillä.:D Se saa toimia nyt väliaikaisesti, ainakin siihen asti, että meidän pennut on isoja ja viisaita. Siksi otsikkona onkin: "Maasta se pienikin ponnistaa", koska me ollaan saatu seurata kahden eri lajikkeen kasvamista isoksi samaan aikaan. Samalla kun vertailu kohteena on ollut kaksi aikuista lemmikkiä.

Meille kuuluu hyvää! Tiedoksenne. Neteltä ajoin turkin taas ihan lyhyeksi, koska se ei ollut yhtään Nettemäinen pitkän ja ison turkin kanssa. Se masisteli, ei nukkunut enää meidän vieressä, eikä jaksanut tehdä mitään. Turkki veks ja johan löytyi taas se sama Nette sieltä seasta. Jemma taas kasvaa huimaa vauhtia, tai.. Kasvaa ja kasvaa. Musta se on kauheen pikkunen.:) Hampulit on vaihtunut kivasti ja kulmurien vaihtumista odotetaan ihan vähän kauhun sekaisin tuntemuksin.

Ruokailun suhteen Jemmalla on taas ollut koviakin ongelmia. Ilmeisesti liiallisen autossa oksentelun takia oma ruoka ei enää maistu Jemmalle. En minäkään kyllä keltaista Jaffaa voi enää juoda, koska oksennustaudin aikaan sitä piti aina olla. Jemmalta ollaan siis vaihdettu nappulaa ja ollaan pidetty entistä paremmin huoli, että maha on suht tyhjä autoillessa. Lihaa luiden päälle ollaan saatu myös rasvaisella lihalla, läskirouheella ja erilaisilla "makua antavilla" sooseilla. Eli olen itse tehnyt nappuloiden sekaan jotain puuromössöä.

Tonto tiputtelee taas mukavasti karvaa ja elää makoisaa sisäkissan elämää. Loikoillen, kehräten ja kaukosäätimiä allensa piilottaen. Zeko taas on joutunut menettämään miehisyytensä, kun Ylivieskassa oli kissojen leikkuu-päivä. Nips naps! Ensimmäistä kertaa myös törmäsin siihen, että kissalla kasvaa kahdet kulmurit samaan aikaan. Tai miksi se ei tieten olisi mahdollista, mutta en vain ole tullut ajatelleeksi. Toinen lähti itsestään, toisen nykäisin irti omin voimin. Hampaat kuitenkin näyttävät ihan hyviltä.

Syksy on myös madotuksen aikaa. Tänä syksynä madotin kaikki elukat, myös kisulit, koska Zeko on saanut kulkea ulkona syntymäkodissaan. Kuvia tähän en saa juuri ollenkaan, koska en ole kameraa ulkoiluttanut.:D

Arvontaa

Tässä osoitteessa arvontaa :)