keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

En yleensä puhu omista henkilökohtaisista asioista tässä blogissa vaan se on alusta asti painottunut lemmikkieni arkeen ja tekemiseen. Tänään on kuitenkin tunne sanoa miten mä voin.

Tänään oli viimeinen Personal Trainer tapaaminen. Kolme kuukautta pelkkää motivoitumista takana ja kaikki se työ on ollut sen arvoista. Mun päällimmäinen tavoite elämäntapa muutoksen rinnalla oli saada oma pää taas vihdoin kasaan. Halusin sen itseni takaisin mikä olin suunnilleen tasan vuosi sitten. Ennen vääriä tuttavuuksia, ennen useampaa muuttamista, ennen hajoilua. Tällä hetkellä mä olen onnellisempi kuin yli vuoteen. Mä olen hankkinut itselleni niin paljon mahtavia kokemuksia, niin paljon terveitä ihmissuhteita ja vihdoin pystyy taas näyttämään jollekkin sen todellisen minän. Sen, joka olin vuosi sitten.

Liikunta on vaihtunut pakkopullasta hienoksi harrastuksesi. Pako keinoksi kun jokin kaatuu päälle ja hyvänolon tuottajaksi. Pullokin vaihtui saliin. Kolme kuukautta täysin ilman päihteitä ei ole kuitenkaan tarkoittanu täysin ilman bileitä. Samaan tapaan olen ollut bileissä mukana ja baarissa tanssilattialla, mutta se kaikki on tapahtunut veden voimalla. Juhannuksena on lupa ottaa. Se ajatus itseasiassa pelottaa vähän.

Mä voin väittää, että musta on tullut parempi ihminen omanitseni hyväksymisen myötä. Tai itseasiassa sen myötä, että olen jättänyt muiden uudet ja vanhatkin sanomiset taakse. Mua ei niin vaan enää hakata, lytätä tai tallota maahan. Tämä kokemus on opettanu musta ihmisenä paljon. Mä en enää miellytä ihmisiä, jotka eivät sitä ansaitse. Mä olen oppinut tekemään asioita enemmän itselle.

Puolen vuoden täysi tunteettomuus on ollut raskasta, mutta silläkin osa-alueella puhaltaa muutoksen tuulet. Mä uskallan ja huomaan, että mä voin olla jonkun kanssa. Mä tapasin luurangon mun kaapista. Se avas mun silmiä yhä edelleen ja ensimmäinen asia mitä sen jälkeen halusi tehdä, on soittaa puhelu jollekkin tärkeälle. Tai tärkeämmälle kuin on tähän asti itselleen myöntänyt.

Henkisen kasvun lisäksi mun kroppa on muuttunut älyttömästi. Oikeista paikoista lähti senttejä ja ne sentit saatiin lisättyä oikeisiin paikkoihin, esim hauikseen ja reisiin lihasten muodossa. Pt:n sanoin: "Susta on lähteny kaikki löysä pois ja tilalle on tullu pelkkää terästä." Mä voin fyysisesti paremmin. Mä olen energisempi, iloisempi ja mä saan nukuttua öisin. Ennen ajattelin, ettei mulla ole aikaa liikunnalle, mutta nyt en edes tajua miten olen voinut niin ajatella. Töihin ja liikuntaan menevän ajan lisäksi mulla on rutkasti vapaa-aikaakin. Nyt uudet tavoitteet käytäntöön ja katsotaan vaikka seuraavan kolmen kuukauden päästä uudestaan. :)


Koirat ovat päässeet nauttimaan mun liikunnallisuudesta pyörä- ja rullaluistelulenkkien merkeissä. Käytiin jopa muutama kuukausi sitten vetämässä veljen kanssa 20 kilometrin patikointireissu kansallispuistossa. Voin kertoa, että koirat nukku seuraavat kaksi päivää sen jälkeen.