Zeko-kissa seikkailee

Veli on luvannut hoitaa kaikki elukat, kun lähden Hyvinkäälle viettämään ystävän synttäreitä yhdeksi yöksi. Sunnuntaina hän tulee hakemaan mut junalta, tehdään normi juttuja, käydää kaupassa ja mennään kotiin. Jemma on aloittanut aijemmin viikolla syömään rasvaistalihaa ruuan seassa ja maha on mennyt sekaisin. Kotona vastassa on siivousoperaatio.

Siinä huonettani siivoillessa ja sen valmiiksi saadessani avaan ikkunan täysin auki ja suljen huoneen oven. Rojahdan koko illaksi sohvalle, jossa maataankin sitten melkein koko perheen voimin. Illalla ruokaa kissoille laittaessa mietin, miksei Zeko tuu syömään. Paska!

Ryntään omaan huoneeseeni, kiroan itseni siitä, etten tarkistanut huonetta ja tajuan päästäneeni Zekon karkuun. Zekolla on pitkän aikaa ollut kiinnostusta ulkoiluun. Se sekoaa, kun ikkunoita avataan. Sieltä ilmeisesti tulee hyviä vapauden tuoksuja. Menen ulos, soitan äidille ja lähden pyöräilemään lähinurkkia läpi, jos sattuisi käymään hyvä tuuri. Lähellä oleva iso autotie tulee kans tarkistaa, jos on käynyt jo vahinko.

Äiti lohduttaa, että Zeko on aina palannut itse reissuiltaan takasin. Itsellä kuitenkin on vahvasti sellainen tunne, ettei tällä kertaa käy niin. Toisaalta olen myös hyvin rauhallinen ja tuntuu siltä, kuin Zekolla kuitenkin olisi kaikki ihan hyvin.

Kirjoitan Zekosta katoamisilmoituksen facebookiin. Ajattelen ensin nukkuvani yön yli ikkuna auki ja laittavani ilmoituksen vasta aamulla, jos Zeko ei ole palannut reissultaa. En silti malta. Pimenevä ilta saa mut painamaan lähetys-nappia.

Ystävät jakavat ilmoitusta ja heidän ystävät jakavat sitä edelleen. Tunti ilmoituksen jälkeen saan ensimmäiset yhteydenotot Zekosta ja jopa muutaman kuvan. Miten kaikki on tapahtunut, luulen tarinan menneen näin:

Veli on ollut yöllä viihteellä ja palannut aamuyöstä kotiin. Hän on käyttänyt koirat pissalla, mutta vakuuttaa pönkänneensä takaoven Zekon varalta kiinni. Muistelee kuitenkin, että yöllä oli todella kuuma ja hän jätti oman huoneen ikkunan auki.

Zeko haistaa vapauden ja päättä kokeilla onneaan. Jos tällä kertaa ikkuna olisi tarpeeksi auki, jotta pullava mahtuisi siitä. Onhan se ja Zeko lähtee seikkailemaan. Säikähtää kuitenkin jotain hyvin pian asuntomme pihassa ja kiipeää lähinpään puuhun. Ensimmäiset näköhavainnot Zekosta puussa kuuden aikaan aamulla. Ohikulkija laittaa kuvan facebookiin ja kyselee kissanomistajaa.

Zeko keikkuu pihlajassa useamman tunnin, kunnes naapuri huomaa sen olevan ylimmillä ja ohuimmilla oksilla. Tähän mennessä naapurit ovat kiertäneet sellaisia naapureita läpi, joilla tietää olevan kissoja. Kukaan ei tunnusta omakseen. Veli vetelee sikeitä.

Kahdentoista aikaan naapuri soittaa palokunnan paikalle. He toteavat yhdessä, että lyllerö on vaarallisen näköisesti puussa. Ei saa tassuillaan oikein otetta ja roikkuu jotenkin oudosti mahan varassa sielä. Palomiehet pelastavat kissan hädästä ja vievät Eläintalolle.

Viisi tuntia myöhemmin minä tulen kotiin, enkä tajua laskia elukoitani. Kyllähän niiden olettaa olevan kaikkien paikalla. Hälytyskellot ei soi edes siinä vaiheessa, kun kaikki muut elukat makaa ikävästä johtuen vieressäsi koko illan. Lopulta luulen itse päästäneeni Zekon vapaaksi, vaikka todellisuudessa siitä on kulunut pian vuorokausi.

Zekon kuva on julkaistu Kouvolan Eläinsuojeluyhdistyksen facebook sivuilla. Aamulla soitan Eläintalolle ja sovimme kotiinhaun iltapäivälle. Vien paikalle kissanpennunruokaa, hoitajille suklaata ja maksan mukisematta 16e kissani hoidosta. On vaan niin onnellinen olo, kun saa pojan takaisin kotiin.

Zeko huutaa autossa ja minä pidän hänelle tiukkaa keskustelua yllä:
- Ensi kerralla kun tuollalailla karkaat, niin en ehkä hae sinua. Saat ettiä sitten uuden kodin. Se ei ole ehkä yhtä kiva koti mitä sulla nyt on.
Saan vastaukseksi vaimean naukaisun ja sitten se lopettaa.

Kotona Zeko tutkii kotia sen oloisen, kuin ei olisi ikinä sielä ollutkaan. Itellä tulee outo olo ja hetken jopa mietin, että tulikohan hankittua väärä kissa takasin. Kaikki muut elukat myös haistelee Zekoa hulluna. Se nukkuu koko illan puussa. Yleensä se nukkuu mun sängyssä päiväpeiton päällä. Illalla makaan tietokoneella sängylläni. Zeko hyppää sängylle ja tulee selkäni päälle. Se hieroo selkääni hetken tepastellen siinä ja sitten se käpertyy kerälle nukkumaan. Siinä vaiheessa mä oon varma, että kyllä se on mun kissa.

Jemma luustokuvaukset

Toivottu kesäloma alkoi vihdoin ja päästiin tyttöjen kanssa vähän reissuun Kannukseen. Täällä ollaan rentouduttu ja käyty niin paljon lenkillä kaikkialla, että koiria ainaski väsyttää iltasin hirveesti. Jemma on saanut tyhjennellä pakastinta todella rasvaisista luista, joita labbis tytöt ei tartte. Nettekin joutui tänään suihkuun pestäväksi, kun pyöri jossain raadossa vilahdettuaan metsän siimekseen luontopolulla.

Eilen käytiin jumppaamassa Minnan opastuksella. Minna aikoinaan sai Avan liikkumisesta helpompaa hyvien neuvojen avulla, joten halusin päästä kuulemaan mitä mieltä hän on puudeleista. Jemman takajalan käyttö on ollut ihan ok. Istuessa se leväyttää sen surutta sivulle, eikä pidä itsensä alla. Minna jumppien jälkeen todettiin, että se pystyy kyllä oikeisiin asentoihin, mutta on tainnut pääkoppaan jäädä vääränlaiset muistot jalan asennosta. Syviä lihaksia pitäisi siis treenata ja helposti kuukaudessakin kuulemma näkee tulokset. Aluksi jumppaa vähän kerrallaan, koska oikeiden asentojen treenaaminen on raskasta.

Mitä kaikkea muuta on tapahtunut viime aikoina? Jemma on käynyt myös luustokuvauksissa. Kyselin Kouvolasta parhaimpia eläinlääkäreitä sitä tekemään ja sainkin vanhalta luokkakaverilta suosituksia. Sopiva eläinlääkäri löydettiin ja kuvausaika sovittiin. Paikan päällä oli aika härdelli. Kuuleman mukaan aika kiireinen ja suosittu eläinlääkäri. Potilaita oli paljon ja saimme välissä vähän unilääkettä ja lähdettiin pikku kävelylle. Juuri palatessamme ovelle alkoi Jemma askel haparoimaan ja unilääke vaikuttamaan.

Odotushuoneessa Jemma nukkui vieressäni, kun täytin papereita. Heti noustuani se alkoi vaistomaisesti heräämään. Yritti väkisin ylös ja jatkoi niin kauan, kunnes palasin paikalleni. Hölmö Lassie-koira. Nukutuslääkettä jouduttiin kyllä antamaan lisää, sillä neiti ei olisi tosiaankaan mielellään nukkunut ilman mun läsnäoloa.

Kun Jemma saatiin nukkumaan kuvattiin koko koira. Kyynäret ja selkä näyttivät oikein hyvältä. Lonkista eläinlääkäri mutisi jotain epämääräistä. Näytti siltä, kuin leikattu jalka olisi A ja leikkaamaton tyyliin D. Lonkista otettiin yhteensä kolmet kuvat ja kaksi viimeisintä lähetettiin kennelliittoon. Ekan ja kaikkein huonoimman kuvan vein varmuuden vuoksi mukanani. Jemmalla oli siinä ilmeisesti niin huono asento, että lonkat näyttivät hassuilta. Uusistakaan kuvista ei eläinlääkärin mukaan parannettu kuin C:hen asti. Voin kertoa, että oli itkulla pidättelemistä, ku silitin nukkuvaa koiraani siinä pöydällä.

Päässä hakkas aika lujaa:

"Oispa ollu kuka tahansa muu, mutta miks mun Jemma?"

Suretti, kiukutti ja pelotti. Tuli sinä iltana soitettua aika monet itkupuhelut. Maalasin piruja seinälle.

- Jos sen lonkka on kahdessa vuodessa kulunut A:sta D:hen, niin mitä se on seuraavan kahden vuoden jälkeen. Mun koira ei enää kävele! Mun pitää luopua siitä ja mä en kestä sitä, koska se on Jemma.

Olo oli ihan järkyttävä, eikä asiaa auttanut yhtään se, että tuloksien tuleminen kesti yli kuukauden.

Siinä vaiheessa kennelliiton sivuja selaillessani ja Jemma sivuille päädyttyäni, loksahti suu auki ja melkein teki mieli itkeä ilosta siinä kaikkien asiakkaiden nähden töissä. Halus huutaa isoon ääneen hurraata ja nauraa niin kauan, ettei enää jaksa. 0/0 ja A/A !!!!

Jemmalla on parit näyttelytkin tulossa syyskuussa, että saapa nähä kuin flikalle käy. Tää omistaja on ainakin ihan pihalla niistä touhuista, mutta onneksi kasvattaja aikoi auttaa todella paljon. Taitaa tämän neidin paikka olla katsomossa. :D