keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kotihoitopaikka

Zekon karattua halusin ikuisessa kiitollisuuden velassa Korian Eläinhoitolalle ryhtyä kohtihoitopaikaksi kissoille ja koirille. Työ on täysin vapaaehtoista. Varsinkin kissapennuille tarvitaan kipeästi kotihoitopaikkoja, sillä tämä taitaa olla vauhdikkainta lisääntymisaikaa.

Kotihoitajalta vaaditaan lähinnä aikaa. KSEY maksaa kaiken ylläpidon kuten ruuat, hiekat ja eläinlääkärikulut. Eläintalolta olen saanut myös lainaan useamman vessan ja pidempien matkojen ajaksi voi pennut viedä Eläintalolle hoitoon.

Sain sähköpostiini ilmoituksen neljästä kissanpennusta, jotka kaipaavat kotihoitopaikkaa. Näin jo silmissäni ne söpöläiset. Soittelin Eläinhoitolalle ja juttelimme kisuista. Olivat täysin kesyjä ja leikkisiä sydänten valtaajia.

Miksi halusin ryhtyä tähän? Päälimmäinen syy oikeasti on se, että olen niin kiitollinen Zekon hoitamisesta. Tuntuu etten voi mitenkään korvata sitä, että sain rakkaan lemmikkini takasin hyväkuntoisena. Uskon myös, että erityisesti kissanpennut saavat meillä todella hyvät lähtökohdat aloittaa elämänsä sitten myöhemmin uudessa kodissa. Ne saavat tottua muihin kissoihin, koiriin ja ihmisiin, niin miehiin kuin naisiinkin. Meiltä löytyy sitä kaikkea samassa paketissa.

Asuntomme on sen verran iso, että liikkumatilaa pentueellekin löytyy. Poisollessa on mahdollisuus sulkea pienokaisia turvallisuuden takia pienempää tilaan, eli rajataan liikkuminen yhteen huoneeseen. On kaksi metrinen kiipeilypuu, jossa voi leikkiä, kiipeillä ja teroittaa kynsiään. Ihmisseuraa, joka leikkii ja tietää kissoista yhtä sun toista. Sitten on isoja kisuja näyttämässä kuinka kissojen kuuluu toimia. Löytyy kaksi hieno esimerkkiä rauhallisesta kotikissasta.

Itse olen onneksi opaskoirien avulla oppinut luopumaan jostain söpöstä. Tiedän tekeväni arvokasta työtä, mutta tiedän myös ettei se jatku ikuisuuksia. Toisaalta olen taas liian kauan haaveillut kolmannesta koirasta ja kolmannesta kissasta, siksi tämä tekee myös minun kuumeilulle hyvää. Saan itselleni pennun, mutta tähän elämäntilanteeseen se ei onneksi jää koko iäkseen. Odotan niin innolla sitä, että pääsen näkemään pentujen kehityksen, kasvun ja sen kun pääsen luovuttamaan ne uuteen kotiin.

Tässä esittäytyy ensimmäinen pentue: Puikkis, Pikkunen, Pönde ja Purttu






Pikkunen oli kaikista pennuista uteliain ja sopeutui nopeiten. Puikkis taas pelkäsi monia viikkoja kaikkea ja sitä ei voinut juuri käsitellä. Muutaman kuukauden jälkeen oli aika laittaa pentuja eteenpäin. Pikkuinen muutti ensimmäisenä uuteen kotiin ainoaksi kissaksi, rohkaistunut Puikkis sai seuraavaksi kodin valtaamalla pikkutytön sylin, joka tuli äitinsä kanssa katsomaan pentuja. Puikkis pääsi toiseksi kissaksi uuteen kotiin. Pönde lähti vanhemmalle pariskunnalle korvaamaan menehtynyttä lemmikkikissaa ja pääsi jopa koiran kaveriksi. Purttu lähti tyttöystäväksi nuorelle miehelle etelää kohti.

Purtun ollessa vielä meillä tuli soitto kahdesta löytyneestä kissanpennusta. Niinpä Koira ja Kissa muutti meille:



Nyt etsitään sitten tälle neidille ja kollipojalle uusia koteja ja valitettavasti kissanpentuja tulee ovista ja ikkunoista eläinsuojeluyhdistykselle. Näillä näkymin meille tulee vielä muutama pentu tähän lisäksi kunhan niistä saadaa uudet näköhavainnot. Surettaa jotenkin tosi paljon. Ajatella, että ne pennut nukkuu tuolla kylmässä. Koira ja Kissa oli ilmiselvästi asunut jo jonkin aikaa pihalla, sillä kun ne nukkuivat meillä, olivat he toistensa päällä lämmittääkseen toisiaan. Pian ne huomasivat, ettei sellaista tarvitse enää tehdä. Todella reippaita ja sosiaalisia otuksia. Nyt siis vain odotellaan seuraavia päntyjä tulevaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti