Elämme jännittäviä aikoja...

Laitoin NouHau Minnalle viestiä meidän kuulumisista ja harmittelin loppuun, että Ava lähtee. Se nimittäin tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä, mutta kyllä me selvitään.:) Minna vastasikin pian ja lisäsi viestinsä loppuu pahoittelut Avan viemisestä pois ja jotain muutakin..

Äitienpäivänä syntyy saksanpaimenkoirapentue samaan kenneliin, mistä Ava on. Minna kysyi, tahtoisinko ottaa siitä uutta projektia. Hyvä ettei itku päässyt! Olin jotenkin niin onnellinen ja samalla niin hämmentynyt, että Minna tarjoaa minulle jo kolmatta koiraa. Olin jo vastaamassa Minnalle, että:

- Ehdottomasti otan pennun! Omakaan ei ole vielä ajankohtainen.

Mutta pyyhin viestin jo hetken päästä. On yksi mutta ja se on puhelinsoiton päässä. Mikan kanssa pitäisi ensin keskustella.

Puhelu ei mennyt aivan kuten kuvittelin ja halusin.. Mika tyrmäsi koko pentuhomman tyystin. Hänen pointtinsa olivat tietenkin ihan varteen otettavia syitä esim. siitä pitää taas luopua, mutta kun... Meidän oman koiran hankkiminen on nyt siis siirretty ensi kesälle rahan ja ajankohdan takia. Joten toista koiraa ei ole tulossa vielä vuoteen. Minä en henkilökohtaisesti voi kuvitella enää elämää yhden koiran ja yhden kissan kanssa. Tarvitsen kunnon lauman ympärilleni.:)

Puhelu päättyi pitkään hiljaiseen hetkeen ja

Mika: Katotaan nyt..

Epsa: Puhutaan kotona.

Pentu olisi saksanpaimenkoira ja narttu. Se siis sopisi meidän laumaan täysin. Hyviä puolia löytyy lukemattomia. Pentu ei tule minulle enää "koulun projektikoiraksi" (toivottavasti), saisin kasvattaa sen itse pienestä asti, se on narttu, se on saksanpaimenkoira, se lähtisi sopivasti oman koiran alta pois, sen ylläpito on lähes ilmaista ja ja ja ja!

Mä en oikeasti pysy housuissani tämän asian kanssa!

Pitää nyt koittaa selvitä tästä kotiin ja keskustelemaan, olen nimittäin töissä juuri nyt. Mika ei halua tietää mitä tapahtuu, jos en saa tahtoani läpi.:D

PS. Sori, ei kuvia nyt tähän postaukseen.:) Onpa tylsää!

Kevät tulee!

Kevät tulee ja sen näkee aurongon paisteessa ja pihamme puissakin alkaa olemaan vähän vihreää. Pian siis hiirenkorvatkin pilkistävät. Haravoimme Mikan kanssa pihamme ja siitä tuli huomattavasti siistimpi kun saattin koirien p*skatkin poijes. Pitäs ihan ottaa niskasta kiinni itseään ja kerätä ne aina pihalta kun sinne jotain ilmestyy. Oishan se kiva kun piha olisi siisti.

Kevät näkyy myös Avan karvanlähdössä. Tämä on nyt siis historiallinen kevät! Tämä on nimittäin minun ensimmäinen koira, jolla on karvalähtö, jee kivaa!:D Nyt muistan taas miksi olen hankkinut villakoiran. Olen tosi laiska siivoamaan ja tämä karvanlähtö ei oikein ole juttuni. Toisaalta taas minusta on kiva nykkiä niitä tuppoja, jotka jo puoliksi roikkuu irtonaisina Avasta.:) Harjailin pari päivää sitten Avaa ja kuvista voitte nähdä miltä se näytti...

Se on totista hommaa ensikertalaiselle ;D

Pikku Avasta lähti karvaa nääääääin paljon!

Itse asiassa harjaamisen jälkeen huomasin, ettei tämä karvanlähtö nyt niin paha olekkaan. Avan karva pyörii palloina lattioillamme, mutta se ei juuri tartu vaatteisiin. Harjaamisen jälkeen karvaa ei ole juuri lähtenytkään.

Mika on keksinyt elukoillemme uudet nimet. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä, joten pitäähän meidänkin hölömöläisillä olla.:)

Tummu <3

Marja Tyrni <3

Lasse Sievinen <3

Nette on saanut siis lisänimen Tummu, sillä se näyttää aina kuvissa niin vanhalta. Ava on saanut lempinimekseen Marja Tyrni, koska se on sellainen tohottaja ja Tonto on Lasse Sievinen Salkkareista, sillä se välillä istuu saunanlauteilla niin yrmynä.:D Tontolle nimi on kyllä tarttunut jo niin hyvin, että aina kun se kulkee vastaan niin kyllä sitä Sieviseksi kutsutaan.:)

Rakkaat <3

Jumppakoira, Ava

Olemme nyt muutaman viikon ajan käyneet Avan kanssa Minna Oravan kurssilla ja tuloksia alkaa jo näkyä. Olen noin 4 viikkoa ennen kurssia tehnyt Avalle erilaisia harjoituksia takapäälle ja juossut sen kanssa, jotta sen ravi paranisi. Kuvasimme yhdissä reeneissä Avan ravia ja se on huomattavasti parempaa kuin neljä viikkoa sitten. Siitä minulla ei valitettavasti ole kuva materiaalia.

Avan ongelma ravissa on ollut se, että sen etuaskeleet ovat liioiteltuja ja taka-askelia se ei jaksa tehdä kunnolla. Avan pitäisi taivuttaa takajalkoja kauemmas taakse. Ongelmana on ollut myös se, että Ava ravaa etujaloilla, mutta laukkaa takajaloilla. Sitä näkyy myös videossa välillä, sillä parannettavaa löytyy vielä paljon. Ava myös laahaa takajalkoja ja kääntää niitä sisäänpäin. Videossa pidetään hihnaa tiukalla, jotta pää pysyisi ylhäällä, sillä yleensä silloin Ava tekee jaloillaan kunnolla töitä. Ava on myös juoksutettaessa jo niin väsynyt, että turhautuu ja yrittää näykkiä minua jalkaan.. Termiitti..:)

 Ylhäällä kuvassa näette, kuinka Ava kyyristää selkäänsä ja se tekee selän väärällä kohdalla töitä.

Alhaalla olevassa kuvassa palkkaan Avaa korkeammalle, jolloin selän asentokin parannee ja se tekee eri kohdalla töitä seisoakseen.

Minna vetää takajalkoja taakse, sillä Ava seisoo aina jalat liikaa kropan alla. Ava tarvitsee sääriin ja polviin lisää tavaraa. Etupäähän on kuulemma tullut lisää lihaksia.

Ava myös makaa liian lysyssä, joten siihen saimme jumppa liikkeen, jonka pitäisi auttaa. Kun Ava makaa se jättää ihan liikaa painoa taakse. Ava makasi pöydän päällä ja Minna veti takajalkojen taipeista sitä taakse päin, samalla kun minä syötin sitä pöydän reunalta. Tässä asennossa Ava joutui laittamaan painoa enemmän etuosalle.

Tällä viikolla treeneissä huomasin jo itsekkin Avaa seisottaessa liikettä sen lantiossa, koska se teki itse töitä sillä. Edistystä siis on tullut paljon. Vapaana juostessa Ava jää välillä odottamaan minua ja seisoo jo jalat pois kropan alta useammin. Ravatessa vapaana ei myöskään kuulu jalkojen laahausta. Nyt Ava alkaa olla siinä kunnossa, että näen sen itsekkin muuttuneen.:)

KATSO MYÖS: AVA JUMPPAA ja VIIMEINEN JUMPPA

Ava <3

Hurja lauma

Minulla onkin tänään päivävuoro kentsulla.. Meillä on noin 33 koiraa hoidettavana neljän ihmisen voimin. Joukkoon sopii jopa niitä pienempiä penikoita, joten pentukuume on tiessään.. On sielä vaan sellaista huutoa.:) Yhteen opaslabukkaan olen kyllä kauhean ihastunut. On se vain niin kovin kiltti poika.

Sitten otsikkoon! Täällä meidän taloudessa pyörii taukoni ajan melekoinen hurja lauma. Otin hoitolalta kaverini koirat luokseni. Mukana pyörii siis kaksi toyvillakoiraa Pepita ja Lissu.:) Pissulainen olikin aikaisemmin meillä viikon hoidossa ja kyllähän se pikkuneiti edelleen minut tunnisti.

Hauskaa katsoa kolmen puudelin menoa, kaikki kun ovat ihan eri näköisiä. Netellä on ihan lyhyt turkki, Lissulla turkki on myös nähny saksia, joten lyhyt turkki, mutta korvat ovat saaneet jäädä karvaisiksi. Pepita onkin se joukon puudelein ja sipsuttaa menemään hienossa vaaleassa turkissa ja vähän pitää murista Avalle.:) Ava onkin nyt ihan outsider.

Pikku lyydeleitä!

Takimmaisena Lissu, keskellä Pepita ja edessä Nette.

 Jo on erinäköstä koiraa :)

 *yleistä hälinää*

No onneksi Avalla oli seuraa viikonloppuna lajitovereista. Perjantaina kävimme Jonnan kanssa pitkällä lenkillä ja mukana oli Avan lisäksi Jonnan saksanpaimenkoira Roope. Roope on oikein komea poika Avan mielestä ja voi harmistusta, kun ei se meinannut millään alkaa leikkiä pentukoira Avan kanssa.:)

Lauantaina Ava sai seuraa Costo-pennusta. Ava osasi leikkiä tosi nätisti ja kun sille sanoi, että nyt pitää rauhoittua, se antoi Coston roikkua huulissa ja karvoissa ja yritti pysyä itse tyynenä. Tytöstä kyllä kovasti näki, että mieli teki leikkiä kielloista huolimatta:)

 Costo ja Ava. Ei ihan heti uskoisi, että samaa rotua edustavat.

Ava <3

On se vain sellainen mussukka koira. Ava on taas rauhoittunut huimasti ja meidät ja vieraat otetaan sisälle rauhallisemmin. Käsien näykkiminen on loppunut melkein kokonaan ja tyttö osaa jo antaa pusuaki ilman, että tartee pelätä, että saa hampaasta naamaan.:)

Ps. Niinkuin kisakalenterista näkyy, olemme menossa 5.5 kokeeseen. Olen kirjannut kalenteriin kisoja, joihin voisimme mennä. Lihavoituna kisat, joihin ilmoittautumisemme on hyväksytty.:)

Kenneltyttö

Ensin aloitetaan sillä, että Tonto on terve kisuli taas.:) Toiseksi olen unohtanut kertoa siitä, kun näin Vilmaa.:) Vilma tunnisti minut heti ja oli oma itsensä, pieni lipsutteleva malinois. Vähän irvisteli (??) Avalle.. Mun kanssa Vilma oli aina innokkaasti menossa muiden kanssa. Olihan sillä rajut leikit ja halus olla pomo, mutta...

Minnalle sanoin, että kertoo hinnan, jotta Ava voi jäädä luokseni. Minna sanoi, että vasta kuvausten jälkeen näkee mikä on Avan kohtalo.

Sitten itse asiaan. Otsikkoa tutkaillessa olen huomannut, että minähän valmistun pian. Tänään olin ostamassa päättäjäismekkoa, mutta unelmieni mekko maksoi 360€, joten se jäi kauppaan. Mekkoa ei siis tullut, eikä muutakaan. Tussit ostin, jos vaikka saisi taas pitkästä aikaa inspaa piirrellä. Se on jäänyt kokonaan..

Aloin miettimään, mistähän mie ole innon saanut niihin koiriin ja mitä olen tehnyt niiden kanssa ennen koulua. Ekana päivänä, minusta tuntui, että oon ihan joku ääliö, joka ei tiedä tokosta, nomesta sun muusta mitään. Ja mikä hitto on tolleri tai kessu? Mitä koiria ne ovat..?

Oma jonkinmoinen toko harrastus taisi alkaa perheemme ensimmäisen x-rotuisen Mortin kanssa. Kävimme Oulaisissa möllitoko-kurssilla (hauskaa sinäänsä, olen menossa huomenna vetämään heille ryhmää). Olimme luokkamme priimuksia, sillä Mortti teki tosi innokkaasti ja yhteistyömme sujui tosi hyvin.

Mortti

Ensi kosketus ison koiran kouluttamiseen taisi olla Kalajoella, kun olin 10.luokalla. Olin työharjoittelussa Vip Storen putiikissa ja toimenkuvaani kuului myös heidän berninpaimenkoiran kouluttaminen, joka sunnuntai olevalla kurssilla. Onni oli maailman lempein berni ja kiva koulutettava.:)

Onni

Todellinen tokoon perustuminen kävi kuitenkin vasta koulussa, Kannuksen kennellinjalla. Verrattuna siihen oppiin mitä täällä olen saanut, en ole tiennyt paljon paskaakaan tokokoiran kouluttamisesta.:) Toko tulee luultavasti aina olemaan osa mun koirien elämää, samaten jälki. Ne on kyllä vienyt jotenkin mennessään. Hausta en ole koskaan tykännyt, ehkä siksi, ettei Nette siihen koskaan soveltunut.

1.6.2012 se on sitten ohi..

Tonto-kisha

Eilen 20.30 istuttiin Kälviän eläinlääkärin vastaanotolla. Taisi minua ja Mikaa jännittää kumpaakin yhtä paljon. Lopulta tuli meidän vuoro ja nostin Tonton tutkittavaksi pöydälle. Päässä taisi vaan jyskyttää: ei virtsakiviä, ei virtsakiviä...

Pentti Tapio tunnusteli ja mietti ja sanoi lopulta, että Tontolla on virtsatietulehdus, joka menee ohi antibiooteilla. Silloin sai kyllä huokaista lopultakin helpotuksesta. Tonto punnittiin ja meidän pontsoliini on laihtunut 400g.:) Laihisruoka rupeaa siis tekemään tehtäväänsä.;)

Tontolle annettiin pistoksena antibiootti, joka kestää vappuaattoon asti ja kipulääke. Saimme myös mukaan 3tbl kipulääkettä, joka viimeinkin vie Tontolta epämukavan olon pois.

Tänään on sitten tarkkailua Tonton voinnista ja raportointia Pentti Tapiolle, jos tilanne ei tänään parane, mutta nyt ei ainakaan ole pisaroita ollut lattialla.

Pikaista paranemista Tontsalle, miau!:)

Tokokoe

Kyllä nyt on hyvä fiilis jäänyt kokeesta! Meillä meni Neten kanssa tosi hyvin ja kemiat pelas ihan nappiin.:) Pisteitä tuli yli 30 enemmän kuin viimeksi, joten hurja nousu pohjalta.;) Pari nollaa kun saadaan vielä pois niin kaikki alkaa mennä just niinku pitää. Viime tuloksiin verrattuna on nyt yksi nolla vähemmän, joten ensi kokeessa sama homma, eikös?;)

Osallistujat:
Sileäkarvainennoutaja, uros
Labradorinnoutaja, narttu
Labradorinnoutaja, narttu
X-rotu, narttu
Dobermanni, narttu
Bretoni, uros
Labradorinnoutaja, uros

Tokokoe Kannus
Tuomari Tiina Laakko

Luoksepäästävyys 9p.
- Nette hieman väisti, mutta ei murinaa tällä kertaa.;) Hyvä me!

Paikalla makaaminen 0p.
- Jouduin antamaan kaksi käskyä, mutta tuomari väitti, että annoin kolme, joten siitä nolla... Ottaa päähän!

Seuraaminen kytkettynä 7p.
Seuraaminen taluttimetta 8½p.
- Kytkettynä Nette jäi välillä vähän jälkeen, eikä oikeen kahtellu mua. Taluttimetta seuras ku unelma! Go Nette! Olen niin ylpeä. Riehaantui tuomarin mielestä liikaa kun juostiin.:)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10p.
- Juuri niinkuin kuuluuki!;)

Luoksetulo 10p.
- Tää on se meidän vahvuus.:)

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0p.
- Meidän ainainen ongelma.:) Nolla siksi, että menee ensin maahan.

Estehyppy 8p.
- Nette seisoi! Kopsautti jalkaa hieman esteeseen.

Kokonaisvaikutus 9p

Pisteet yhteensä: 132p.

Sijoitus: ALO3 7/7

Sitten hieman surullisempiin aiheisiin. Tonto on nyt pissannut torstaista asti punaista pissaa. Pissa ei ole tummanpunaista, vaan aika vaaleaa. Se on tiputellut koko suihkun täyteen pisaroita. Tänään on soitto eläinlääkärille ja katsotaan kuin meidän kisun käy..

Hyvää syntymäpäivää Nette!

Nette täyttää tänään hurjat 3 vuotta!:) Onnea pikku-puudelille! Nette sai luun synttärilahjaksi ja annoin sen samaan aikaa kun Ava söi ruokaansa (nyt on viimeinen annos risottoakin syöty, joten voimme palata normaaliin ruokintaan).

Mutta kuinka kävikään ku tuo ahmatti oli syönyt ruokansa se tuli ihan hysteerisesti pyörimään mun luokse tähän koneelle. Se pyöri ja pyöri ja oli ihan vallaton.
"Mikä sulla on?"
Ja siitäkös Ava villiinty vielä enemmän. Päätin sitten lähteä seuraamaan, että mikä täällä nyt on hätänä, niin tyttö meni sohvan luokse ja katto sitä surkeena ja sitten juoksi keittiöön ihan hullua kyytiä ja kahto kaappia, mistä saa niitä luita. KANTELIJA! Siis se tuli mulle kantelemaan, että Nette söi luuta sohvalla, mutta hän ei saanu mitään.:D Ja tää ei oo sit mitään pelleilyä, Ava tosiaankin teki tämän kaiken ja rauhoittui kun sai myös itse luun.

Tänään myös se toko, että jännityksellä odotamme kuinka selviämme kokeesta.;) Olen kyllä tällä kertaa niin luottavaisin mielin, sillä treenimme meni eilen aivan nappiin! Nette seurasi aivan mahtavasti ja käännökset olivat upeita. Seisomaankin jäätiin hienosti liikkeestä kun annoin toisen käskyn. Hypyn jälkeen mennään vaihtelevasti istumaan ja seisomaan, mutta mitäs se haittaa?;)

Videon laitan tänne, kun saan sen sitten itselleni, samoten kuin kommentit ja tulokset kokeesta.:) Toivon, että menestys on parempaa kuin viimeksi. Me ollaan kyllä nyt tehty niin paljon töitä sen eteen. 2.tulos olisi tosi kiva, edes näin alkuun.:) Ja tuomarikin on nainen, joten sitäkään ei Neten pitäisi ihan kamalasti pelätä.

Nyt jotain loppu kevennystä tähän.:)

Sakemanniotus

Kuinka paljon mie teenkään tuon koiran eteen? Avan takapää on vähän mitä on, joten sen kanssa on paljon töitä. Toko meillä on jäänyt nyt aikalailla kokonaan pois kuvioista, sillä jumpat ja muut treenit vievät paljon aikaa. Sivulletulonkin jouduin vaihtamaan takaa kiertäen, koska ei tuo koira oikein edestä siihen pystynyt. Maahanmenon opettelun kanssa tuotti pään vaivaa se, että koira oli aina lonkallaan.

 Tässä Ava 21.12.2011, kun se tuli minulle

Ja tässä 4.3.2012 Kalajoella

Jumppaliikkeiden ja takapää harjoitusten ansioista saatiin jonkinlaista lihasta takapäähän. Ava ei mene enää lonkalleen juuri ollenkaan maahanmenossa. Kuitenkin Avan takapää on sen verran sellaisessa kunnossa, että nyt tarttettas myös vatsalihaksia kannattelemaan sitä. Oravan Minnalta sain hyviä neuvoja liikkeiden parantamiseen ja niitä olen tässä pari viikkoa kerennyt tehdä. Itse en näe tuloksia, koska koiraa kuitenkin joka päivä katson, mutta ulkopuolisilta on tullut kommenttia, että parempaan suuntaan ollaan menossa.

Kaiken lisäksi olemme käynneet nyt vesijuoksumatolla, Minna on tulossa hieromaan Avaa ja aloitamme Minnan pitämän kurssin, jossa käydää juuri liikkeitä läpi. Kyllä me tästä vielä selvitään.:)

Mutta tähänhän se jalostus on mennyt..

Surullista..

Onneksi kuvat herättää aina siihen todellisuuteen, ettei kaikki ole kunnossa...

"Saksanpaimenkoirakasvatus on käyttökoirakasvatusta, sen täytyy pysyä aina käyttökoirakasvatuksena, muutoin se ei ole enää mitään saksanpaimenkoirakasvatusta"

Ratsumestari von Stephanitz

Saksanpaimenkoirien koulutusunioni ry 

Pääsiäinen ja muuta mukavaa

Pääsiäistä tosiaan lähdimme viettämään Oulaisiin ja Keminmaahan. Tonto ja Nette saivat jäädä vanhempieni luokse hoitoon pariksi päivää, kun Avan ja Mikan kanssa suuntasimme Rellun nokan kohti pohjoista. Yövyimme siskoni ja hänen miehensä luona ja sunnuntaina olikin ohjelmassa heidän koiran pentutapaaminen. En olekkaan koskaan sellaiselle päässyt ja nyt pääsin sitten näkemään parsonrusseleiden pentutapaamisen.:) Se oli kyllä todella mielenkiintoista ja sitten kun minun koirani tulee jostain kennelistä niin kyllä kiitos, yhtä kiinnostunut kasvattaja meillekkin.:) Oikeen piti vähän kadehtia.

Nelli parsonrussellinterrieri (Witty Fox Baci e Abbracci)

(Hännänheilutuksia ja sydänlämpöä)

Sain jopa Netestä videoita meidän treeneista torstain koetta varten.:) Kuten myös kaikkea muuta mukavaa videota ajoilta muutama kuukasi sitten.:) Niitä myöhemmissä kirjoituksissa. Avalla oli tänään ensimmäinen jumppatunti Minnan johdolla ja saimme paljon kehuja siitä, että neiti on mennyt kroppansa kanssa paljon eteenpäin.<3 Tätä päivää ei pilaa mikään! Näemme myös perjantaina NouHau Minnaa, eli Avan omistajaa. Hän ottaa myös Vilman mukaan, joten sitäkin turrikkaa näkee pitkästä aikaa!

 Löysin kamerasta Mikan ottaman kuva Netestä. On se vaan hölömö!<3

Avalla on hieman mennyt maha sekaisin matolääkkeestä, mutta Canikurin jälkeen massu on jo paremmassa kunnossa ja tabletitkin Ava söi ihan nameina.:) Reipas tyttö. Ava on myös syönyt pelkkää kanarisottoa, koska siinä on helposti imeytyvää proteiinia. Kohta voimme alkaa jo lisätä sekaan nappuloita.

Pänty

Vauvakuumettahan tässä pukkaa kun kaikille on tulossa koiranpentuja. Kyllähän se meilläkin alkaa olla ajankohtaista, jos Ava ei jää meille. Olemme Mikan kanssa puhuneet, että jos se ei sovellu töihin, niin kyllä se meille sitten jää. Kunhan se ei ole ihan rikki. Ero tulee olemaan kyllä ihan kamala. Me ollaan kummatkin niin kiintyneitä tuohon säheltäjään.

Pentukuvien katsominen ei oiken helpota tätä asiaa ollenkaan.:) Saati sitten videoiden.

On ne vaan sellasia mussukoita nuo pennut. Vaikka onhan niissä myös niitä huonoja puolia. Pissaa, kakkaa joka puolella, eikä pennut itsessään miltään hyvältä haise.:D

Sanoin kyllä aina, että uusi koira tulee sitten kun Nette on täyttänyt 5-vuotta ja sehän on vasta 3, mutta nyt kun on asunut kahden koiran kanssa, on se aika vaikeaa kuvitella elämää yhden koiran kanssa. Vilman jälkeen me jo Mikan kanssa vähän huokaistiin helpotuksesta ku kuviteltiin, että meille jää vain yksi koira ja kissa, mutta kuinkas kävi. Tuli tämä sydänten valtaaja Ava ja nyt me toivottavas, että ihan jäädäkseen. Tämä Rimppiksen kaksio ei kuitenkaan vielä käy liian pieneksi tälle laumalle. Vaikka mie haluaisin vielä sen yhden kissan lisää.;) Arvatkaa vaan, onko täällä eräs mies hirveen innostunut asiasta. Noh, ehkä sitten kun on se talo ja elukoilla enemmän tilaa kulkee.

 Kis, kis!

Ja Essin päntykään ei auta tähän asiaan ollenkaan kun se on niin ihana<3, että voisin sen kotiin viedä.;) Kattokaa nyt!

Perhe elämää

Sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tämä päivitys tulee enemmän niitä kuvia sisältämään. Meidän perheessä on aina vallinnut tasapaino. Harvoin löytää miehen, joka pitää kaikista lemmikeistäsi tasapuolisesti. Minulla niitä kuitenkin sattuu olemaan aina useampi. Netellä tietenkin on hieman enemmän valtuuksia kuin muilla perheen eläimillä. Nette saa nukkua sängyssä, Nette saa maata sohvalla ja Nette saa olla hieman tunkeileva, pomo ja muutenkin se söpöin. Sehän kuitenkin on vanhimman oikeus.:)

On ne vaan sellasia hölömöläisiä <3

Tontolla taitaa niitä valtuuksia olla toiseksi eniten. Sänkyyn ei ole asiaa, koska siitä lähtee paljon karvaa. Sohvalla saa nukkua vain valvotusti, koska se on pari kertaa pissannut siihen. Yöt Tonto joutuu nukkumaan vessassa, koska emme voi silloin valvoa sen tekemisiä ja koiratkin sattuu olemaan hyvinkin innokkaita kissankakan syöjiä, joten ovea olisi joka tapauksessa pidettävä kiinni. Tonto kyllä nauttii vessassa olosta, sillä silloin se voi nukkua saunanlauteilla ja eilen yllätimme sen uuden tyttökaverin? kanssa.

 Mutta saahan sängyllä nukkua, kunhan Mika ei saa tietää.;)

 Tonton uusi tyttöystävä? Kuvan otto hetkellä se ei enää halaillu sitä niinkuin alussa, koska se luuli, että aijon tulla ottamaan sen saunalta pois.:)

Tässä hieman Tonton nykypäivän muotoja. Kyllä, se on "hieman" lihava. Ollaan suunniteltu hankkivamme sille juoksumattoa.:D

Avalla taas on valtuuksiä vähiten. Sänkyyn ei todellakaan ole asiaa, Nette vie ihan tarpeeksi tilaa. Sohvallekkaan ei ole mitään menemistä. Ava ei saa hörsköttää, koska se on niin iso ja Avan pitäisi aina osata olla rauhassa, onhan se opas.:) Mutta Avalla onkin sellaisia omia valtuuksia tässä perheessä. Se saa paljon huomiota, koska se on niin söpö leijonanpentu korvakarvoineen ja se saa syödä aina jotain tosi hyvää jauhelihaa, kalaa tai mahaa kongista, jota muut voivat vähän kadehtia.

 Meidän jellonanpentu <3

 Ava on taitava noutaja :)

Iso luu kohtaa pian loppunsa..

 Lisää jotain hölömöläisiä <3

Loppuun lisään hieman pimeän videon Avan puhelimen noutamisesta. Yritin laittaa valoja päälle, jotta näkyisi paremmin, mutta ei sekään auttanut.:)