TONTO

Olin jo pitkään halunnut oman kissan. Vanhemmillani oli maatiaskissa Eikka, joka kuitenkin menehtyi auton ajaessa sen päälle, kun Eikka oli riuhtonut itsensä valjaista irti pihalla. Olin jo kauan aikaa yrittänyt kaupitella vanhemmilleni uutta kissaa, mutta he eivät lämmenneet ajatukselle. Oli siis aika ottaa ohjat omiin käsiin.

Selailin muuten vain netissä sivuja, joissa oli eläimiä myynnissä. Teen sitä edelleen ihan vain huvin vuoksi ja olin silloinkin liikkeellä ihan vaatimattomasti katselemassa. Tori.fi:ssä silmääni pisti: "myynnissä kolme kissanpentua". Kappas, Keski-Pohjanmaalla ja oho vieläpä Kannuksessa. Katsoin heti pentujen kuvat. Pentuja oli kaksi valkopohjaista, joista toisella oli ruskeat laikut ja toisella mustat. Yksi pennuista poikkesi täysin näistä kahdesta ja oli pitkäkarvaisempi, ruskea, mustilla raidoilla. Se pennun katse siinä kuvassa.. Olin myyty. Niin viattomasta katselu hetkestä tulikin tosi asia.

Hehkutin kämppäkavereilleni pennusta ja kävin seuraavana päivänä kysymässä asuntolanvalvojalta, kuinka tässä tilanteessa tulisi toimia. Kahta koiraa ei saanut pitää koulun asunnoissa, mutta yksi, joku muu eläin oli sallittu. Niin alkoi keskustelu kämppäkavereiden kanssa, saisinko ottaa Killin meille. Sillä nimellä pentua kutsuttiin ennen, kuin se oli saapunut kotiin.

Vauva nukkuu

Soitin kissojen omistajalle ja keskustelin hänen kanssaan pennuista. Valitsemani pentu oli kuulemma sosiaalisin ja viihtyi todella paljon sylissä silitettävänä. Halusin kuitenkin nähdä Killin ja sen olot, ennekuin päätin mitään. Lähdimme kämppäkaverini kanssa pyörillä katsomaan kissoja. Killi asui rivitalossa. Sen äiti oli perus kilpikonnan värinen narttu. Omistajat olivat laittaneet koiransa (labradorinnoutaja) vierailumme ajaksi eri huoneeseen, sillä se veisi muuten kaiken huomion kissoista. Pennut olivat arkoja, ne eivät oikein tulleet luokseni, varsinkaan valitsemani pentu. Sanoin miettiväni vielä ja pennut eivät olleet vielä 12 viikkoisia, joten joutuisin muutenkin odottamaan viikon.

Tonto hoikkana ja karvattomana poikana, joskus nuorena kloppina :)

Soitin silloiselle poikakaverilleni. Olimme keskutelleet jonkin verran kissasta, mutta hän ei ollut kovin innostunut. Puhelu meni jokseenkin niin, että kysyin hänen mielipidettään, hän sanoi suoraan 'ei' ja minä sanoin,'itse asiassa mua ei kiinnosta sun mielipide, aattelin vain kysyä kohteliaisuuttani.' Olin päätökseni tehnyt.

Viikon päästä sain kaveriltani kyyti apua hakiessani Killin kotiin. Pennut olivat pihalla emonsa kanssa. Minulla oli mukana kevythäkki, johon Killi joutui automatkan ajaksi. Se huusi koko ajan. Oli aika tutustua uuteen kotiin.

Laitoin Neten pois huoneestani, jotta Killi saisi tutustua uuteen ympäristöönsä rauhassa. Se ei uskaltanut tulla kopasta pois ja huusi. Huolestuin hieman jo. Eikö pentu sopeutuisi uuteen kotiinsa? Päätin luovuttaa ja päästin Neten huoneeseen. Nette kulki kevythäkin ohi ja samassa Killi juoksikin sieltä jo pois ja hieromaan itseään Neten naamaa vasten. Pystyin huokaista helpotuksesta. Ehkä tämä menisi sittenkin hyvin.

Ensimmäisiä päivä uudessa kodissa

Sikkon vieressä on turvallista

<3

Kaikki todellakin jatkui mainiosti. Killi sai nimekseen Tonto, jonka olin vannonut antavani joskus, kun minulle tulisi lemmikki, joka olisi poika. Koiran kohdalla tätä ei tulisi koskaan tapahtumaan, joten nyt oli se oiva hetki. Tonto nukkui Neten vieressä ja ne leikkivät yhdessä. Olin aina toivonut koiraa ja kissaa, jotka tulisivat erinomaisesti toimeen. Kissan, joka rakastaa olla sylissä ja kömpii lähelle, kun katson telkkaria tai kun nukuin. Nyt se oli tässä. Minun Tontoni.

Me katotaan telkkaria yhessä..

..jaetaan sänky..

..ollaan samiksia..

..ja nukutaan yhessä!

Oli vaikein vaihe edessä. Äitille kertominen. Tonto oli ollut minulla jo pari viikkoa ennen kuin menin käymään vanhempieni luona viikonloppuna. Junassa Tonto matkusti käsilaukussani. Se nukkui sielä tyytyväisenä ja nukkui onneksi myös, kun äitini tuli hakemaan minut asemalta. Jännitti ja mietin kuinka saisin hienovaraisesti sanottua äidille asiasta. Olimme jo kotona. Menin suoraan omaan huoneeseeni ja päästin Tonton vapaaksi. Koulussamme oli sillä viikolla käynyt Biofarmin esittelijä ja näytin äidilleni saamiani esitteitä ja keskustelimme Mortin ruuan vaihdoksesta laihduttavaan ruokaan.
- Minulla olisi muuten vielä yksi juttu..
Sain sanotuksi ja menin yläkertaan hakemaan Tontoa. Laitoin sen käsilaukkuuni ja palasin alas. Laitoin laukun keittiön pöydälle ja äitini tyhjensi tiskikonetta. Avasin vetoketjun ja samassa äitini kääntyi pöytää päin. Pieni Tonto nosti päätään laukusta.
- Ei, ei, ei! Epsa ei! Ei missään nimessä!
Olin odottanut tätä. Kerroin hankkineeni kissan itselleni, en salaa heille. Nostin Tonton syliini ja pyysin hyväksyntää. Äitini katsoi Tontoa hiljaa ja kuin juuri oikeaan aikaan, Tonto katsoi äitiäni suurilla silmillään ja sanoi vaimeasti: miau.
- Noh.. Jos saat Mortin tykkäämään siitä.

Vanhempanakin Tonto on edelleen se unelmien kissa, jonka hain ja jota toivoin. Tonto on edelleen todella tyhmänrohkea koirien suhteen. Se menee koiran kuin koiran luokse itsevarmana ja hyvillä aikeilla.