Hyvää joulua!

Metsästä kuuluu kummaa ulinaa,

karvakuonojen kuorolaulantaa.

Tahtia lyövät kisu ja tassu,

yössä heiluu karvainen massu.

Kukaan ei toistansa kiusaa nyt,

kun joulutähti on syttynyt.

Tahdomme sullekkin toivottaa,

joulun aikaa ihanaa!

Jemman leikkaus

Torstaina kello 8.30 saan puhelin soiton. Mika on päässyt perille Ouluun ja Jemmaa viedään juuri nukutettavaksi. Kello 13 on arvioitu hakuaika. Itse en päässyt leikkaukseen mukaan, koska olin töissä. Edellisen illan sormi-accident ei tuonut sairaslomaa. Viilsin sormeni kassalla ja jouduin lähtemään Kokkolaan tikattavaksi. Tikkien laitto jännitti niin paljon, etten pysynyt paikoillani hetkeäkään. Lääkäri meinasi kolmea tikkiä, mutta meni hölmö kertomaan myös viiden päivän lastottamisesta. Arvatkaa kumman valitsin.:D

Sain luvan pomolta pitää puhelinta töissä, jotta Mika voisi tarvittaessa soittaa. Ensimmäinen puhelu tuli Jemman hakemisen jälkeen. Leikkaus oli mennyt hyvin ja paranemis ennusteet ovat lääkärin mielestä edelleen erinomaiset. Leikkauksen yhteydessä Jemmalta oli myös leikattu kynnet ja poistettu loput suussa olevat maitohampaat. Veloituksetta. Loistavaa palvelua siis! Sähköpostiini oli lähetetty myös Jemman RTG-kuvat leikkauksen jälkeen.

Leikkaushaavan päällä on haavalappu, sekä kevyt suojaside, jotka voidaan poistaa 1-2vrk kuluttua. Sen jälkeen haava-aluetta pitäisi suihkutella aamuin illoin. Suojakauluria pitäisi käyttää 2 viikkoa, eli ensimmäiseen kontrollikäyntiin asti. Voimakkaan ja nopeat liikkeet on kiellettyjä vähintään 4 viikon ajan. Ulkoilu ehdottomasti kytkettynä. Yksin jätettäessä tila rajataan pentuaitauksella tai häkillä.

"2 viikon kuluttua operaatiosta: Leikkauksen jälkitarkastut.

4 viikon kuluttua operaatiosta: Kontrolliröntgenkuvaus, jolloin luutumisprosessin perusteella päätetään tarvitseeko rajattua liikuntaa jatkaa, sekä määritetään sisäisten pinnojen poisto ajankohta.

Noin 6-8 viikon kuluttua operaatiosta: 2. kontrolliröntgenkuvaus ja luutumisprosessin perusteella sisäisten pinnojen poisto.

Potilaan nuoren iän vuoksi todellinen luutumisprosessi on todennäköisesti n 6-8 viikkoa (aikuisella koiralla pidempi)."

Jemma on edelleen todella reipas. Se linkkaa kolmella jalalla päättäväisesti, käy tarpeillaan ja nukkuu paljon. Kipulääkkeen ottaminen on nyt vaikeampaa, koska lääkäriltä tuli nestemäistä lääkettä. Tabletit Jemma söi kuin makupaloina. Olen ollut vähän huolissani neidin juomisesta. Ratkaisin ongelman kuitenkin ruokinnassa. Jemma on edelleen MHB ja risotto kuurilla. Olen lisännyt nyt puuroseokseen niin paljon vettä, että se muistuttaa keittoa. Nyt ainakin on varmaa, että Jemma juo, sillä se saa risottoa pieninä määrinä monesti päivässä.

Alkaa olemaan helpottunut olo, koska vaikein on nyt takana. Seuraavan vaan jännitetään Jemman toipumista ja jalan luutumista. Mutta kyllä se tästä!

Jääkarhunpentu sairastaa

Jemma ja Nette olivat viikonloppuna vanhemmillani hoidossa, koska olimme Mikan kanssa Vuokatissa mökkeilemässä. Maanantaina ajoimme Oulaisiin päin, kun siskoni soitti minulle. Jemma oli kompuroinut porukoillani ulkorappusissa, eikä astunut takajalallaan. Kehotin pitämään Jemmaa paikoillaan, sillä meillä ei ollut kuin 30 kilometriä enää matkaa. Tahtoisin itse ensin katsoa koiran läpi, ennen kuin soittaisin eläinlääkärille.

Tässä portaat. Jemman takajalka oli tippunut tuonne väliin.

Vanhemmillani minua odotti eteisessä siskoni istumassa lattialla, pieni vauva sylissään ja Jemma vieressä. Jemma ei noussut tervehtimään. Kosketin jalkaa ja Jemma värähti heti. Jalka oli selvästi tosi kipeä. Kokeilin ensimmäisenä polvea, joka tuntui turvonneelta. Varpaita ei myöskään saanut taivuttaa, saati sitten lonkkaa. Heti soitto eläinlääkärille. Onneksi eläinlääkäri oli paikalla ja pääsimme heti käymään. Kuvaus mahdollisuuksia ei Oulaisissa ole, mutta mun mieltä rauhoitti jo pelkästään se, että Jemma saisi särkylääkettä kipuihinsa.

"Onpas sinulla huolestunut ilme." Oli ensimmäiset lääkärin sanat Jemmasta. Jemma oli tosi rauhallinen. Onhan se muutenkin, mutta nyt oikein erityisesti. Ekaa kertaa Jemman piti nyt kokeilla seisomista. Lääkärin diagnoosi koiran tutkimisen jälkeen:
" Loukannut jalkaansa rappusissa, ei astu lainkaan otj, jännittää jalkaa kovasti, vetää koukkuun. Taakse vedettäessä jalka vaikuttaa selvästi lyhyemmältä (mutta ei anna vetää kunnolla), lonkka mahdollisesti sijoiltaan?"

Seuraavana oli soittoja eläinlääkäreille, jotta Jemma saataisiin kuvattua. Lopulta saatiin Kälviälle aika klo 20.30. Kipulääke näytti auttavan Jemmaa ja se oli jopa innostuneemman näköinen ilmeeltään. Jaksoi sohvalla maatessa kuunnella mitä keittiössä rapisteltiin. Otti jopa kävely askeleita ja heilutti häntäänsä.

Jemma lähdössä Kälviälle kuvauksiin.

Illalla eläinlääkärissä ennen kuvauksia tunnusteltiin jalkaa. Lääkäri meinasi, että lonkka saattaisi hyvinkin olla paikallaan, mutta polvi tuntuu turvonneelta. Siinä vaiheessa kuiskasin Mikalle: "Ei se murtuma yhtään sen paremmalta kuulosta..." Kuvat otettiin ja siinä näkyi hienosti sanottuna: Reisiluun distaaliosan epifysiolyysi eli reisiluu murtunut polven yläpuolelta kasvulinjasta. Ainoana hoitokeinona leikkaus.

Tämä puoli kaipaa leikkausta ^^

Tänään olen soittanut läpi Oululaisia eläinlääkäreitä ja saimme lopulta ajan torstaille. Hinta sai stressitason nousemaan hyvin korkealle. Kyseinen leikkaus maksaa n. 600€. Ensimmäinen kontrolli 2 viikon kuluttua operaatiosta ja seuraava n. kuukauden päästä, missä otetaan kontrolli-RTG-kuvat hinta n.150€. 6-8 viikon kuluttua pinnojen poisto hinta arvio 200€. Siihen päälle siis matkat ja Ouluunhan meiltä on matkaa n. 170km.

Zeko hoitaa <3

Mutta käyttää myös vähän lelunaan nukutetun Jemman häntää.

Pentu täytyy kuitenkin kuntoon saada. Kyllä tässä on istuttu Jemman vieressä monia tunteja silitellen ja itkien. Raastaa niin katsoa toista kipeänä. Nyt monet varmaan huokasevat, että onhan teillä vakuutus.. Arvatkaa, olenko ollut niin saamaton, etten ole sitä asiaa voinut hoitaa kunnolla. Kaikki menee siis täysin meidän pussista. Mikan lomautuksesta on tällä hetkellä hyötyä ja haittaa. Rahaa ei ole häävisti, mutta Mika pystyy olemaan Jemman kanssa koko ajan ja pystyy viemään sen Ouluun milloin vain.

"Kato äiti, mä annoin Jemmalle mun lempilelun! Miksi se ei leiki mun kaa?"

Kipulääkkeet ovat saaneet Jemman mahan myös hieman löysälle. Valmistin tänään broilerinjauhelihasta ja puuroriisistä helposti sulavan puuron, jota Jemma syö maitohappobakteerin kera. Nappulat on nyt siis jätetty kokonaan pois. Jemma juo ja syö siis hyvin. Ulostaminenkin onnistuu vaikka joka kakkareissun jälkeen joudutaan pesemään terve kinttu, koska löysä uloste sattuu osumaan aina siihen. Nyt pidetään vain paljon peukkuja pienelle <3

Nette hoitaa pikkuista

Tyttöjen reissu

En tiedä johtuuko syksystä  vai mistä, mutta itsellä on ollut kamalan voimaton olo. Pahat ajatukset pyörii mielessä ja tekeminen on tuntunut hankalalta. Aamulla on vaikea nousta sängystä ylös ja muuta mukavaa.. Onneks on tosiaan nuo koirat ja hyviä ystäviä jotka ei käännä selkäänsä. Hermoloman merkeissä painelimme koirien kanssa tyttöjen reissulle.

Suuntasimme ensin junalla Oulaisiin vanhempieni luokse. Juna oli tietenkin täynnä, koska syysloma. Tytöt kuitenkin suoriutuivat mallikkaasti reissusta. Jopa Jemma, sillä en muista olemmeko aikaisemmin junassa matkustaneet. Ehkä kerran. Äiti oli meitä asemalla vastassa ja käytiin pikaisesti heillä. Sain kaksi paikkaista autoa porukoilta lainaan, joka on kaiken lisäksi vielä halpa ajaa. Nette pääsi turvavöihin etupenkille ja Jemma jalkotilaan. Olin ihan hermona jo alku matkasta, sillä en saanut radiota toimimaan ja lumen tulon takia näin vain pelkkää valkoista, enkä hahmottanut missä tie edes menee.

Olin vuokrannut Rokualta meille kahden hengen mökin. Edellisenä iltana minulle kuitenkin soitettii, että heillä on käynyt kämmi ja mökki onkin jo vuokrattu ennen minua toisille. Saimme siis hotellista kahden hengen huoneen, jossa koiratkin saivat olla. Huone oli todella näppärästi ihan ulko-oven läheisyydessä, joten pissatukset kävivät vaivattomasti. Koska hermoloma oli kyseessä, saivat koiratkin tehdä vähän asioita, mitä ne ei normaalisti saa. Esim. Jemma sai syödä luuta sohvalla ja nukkua vähän vieressä sängyllä.:)

Aamupalalla mieltä virkisti kuuden hengen koiraporukka viereisessä pöydässä, jotka puhuivat koiranpaskasta. Kyllä tuli ikävä koulua ja ruokala puheita. Melkein ryntäsin samaan pöytään kertomaan omien koirieni jätöksistä, mutta tyydyin vain naureskelemaan omassa mielessäni.

Huoneen luovuttamisen jälkeen lähdettiin vielä lenkkeilemään. Kokonaisuudessaan lenkki oli 6km luokkaa. Tie oli aurattu ja se kaarteli metsän keskellä. Koirat saivat välillä juosta vapaana, mutta otin ne hihnaan, kun ihmisiä tuli vastaan. Kyllä sielä hermo lepäs. Matka tietenkin piti ajaa Oulaisten kautta, sillä auto piti palauttaa. Pysähdyttiin puoli matkassa vielä yhdellä uimarannalla, jotta koirat pääsi vielä vähän juoksemaan.

Mika kävi hakemassa meidät kotiin. Todella positiivisena asiana voisin sanoa, että Jemma ei oksentanu koko viikonloppuna autoon. En vain oikein ymmärrä sitä, että me lähdettiin rentoutumislomalle, mutta kotia päästyämme, nukahdettiin neitien kanssa heti.

Hengissä ollaan!

Hiljaista on.:) Ei tässä paljon koneella kerkeä istua, kun pitäisi töissä käydä ja koiranpentu on hoidettavana. Huomattavasti enemmän huomiota tarvitsee neljä eläintä, kuin kaksi. Jokaiselle kun haluaisi sitä antaa yhtä paljon. Blogin eteen pitäisi muutakin tehdä. Uusi banneri pitäisi laittaa tilaukseen ja keksiä blogille uusi nimi. Saksanpaimenta ei tässä taloudessa enäää ole ( :( ), joten pitäisi alkaa käyttämään mielikuvitusta nimeen, joka kuvaa meidän laumaa johon kaksi kissaa ja koiraa kuuluu. Ehdotuksia viisaammilta?:)

Vanha banneri

Väliaikainen banneri

Antakaa armoa nykyisen bannerin kanssa, jonka tein ekaa kertaa itse ja vähän hienommilla systeemeillä.:D Se saa toimia nyt väliaikaisesti, ainakin siihen asti, että meidän pennut on isoja ja viisaita. Siksi otsikkona onkin: "Maasta se pienikin ponnistaa", koska me ollaan saatu seurata kahden eri lajikkeen kasvamista isoksi samaan aikaan. Samalla kun vertailu kohteena on ollut kaksi aikuista lemmikkiä.

Meille kuuluu hyvää! Tiedoksenne. Neteltä ajoin turkin taas ihan lyhyeksi, koska se ei ollut yhtään Nettemäinen pitkän ja ison turkin kanssa. Se masisteli, ei nukkunut enää meidän vieressä, eikä jaksanut tehdä mitään. Turkki veks ja johan löytyi taas se sama Nette sieltä seasta. Jemma taas kasvaa huimaa vauhtia, tai.. Kasvaa ja kasvaa. Musta se on kauheen pikkunen.:) Hampulit on vaihtunut kivasti ja kulmurien vaihtumista odotetaan ihan vähän kauhun sekaisin tuntemuksin.

Ruokailun suhteen Jemmalla on taas ollut koviakin ongelmia. Ilmeisesti liiallisen autossa oksentelun takia oma ruoka ei enää maistu Jemmalle. En minäkään kyllä keltaista Jaffaa voi enää juoda, koska oksennustaudin aikaan sitä piti aina olla. Jemmalta ollaan siis vaihdettu nappulaa ja ollaan pidetty entistä paremmin huoli, että maha on suht tyhjä autoillessa. Lihaa luiden päälle ollaan saatu myös rasvaisella lihalla, läskirouheella ja erilaisilla "makua antavilla" sooseilla. Eli olen itse tehnyt nappuloiden sekaan jotain puuromössöä.

Tonto tiputtelee taas mukavasti karvaa ja elää makoisaa sisäkissan elämää. Loikoillen, kehräten ja kaukosäätimiä allensa piilottaen. Zeko taas on joutunut menettämään miehisyytensä, kun Ylivieskassa oli kissojen leikkuu-päivä. Nips naps! Ensimmäistä kertaa myös törmäsin siihen, että kissalla kasvaa kahdet kulmurit samaan aikaan. Tai miksi se ei tieten olisi mahdollista, mutta en vain ole tullut ajatelleeksi. Toinen lähti itsestään, toisen nykäisin irti omin voimin. Hampaat kuitenkin näyttävät ihan hyviltä.

Syksy on myös madotuksen aikaa. Tänä syksynä madotin kaikki elukat, myös kisulit, koska Zeko on saanut kulkea ulkona syntymäkodissaan. Kuvia tähän en saa juuri ollenkaan, koska en ole kameraa ulkoiluttanut.:D

Arvontaa

Tässä osoitteessa arvontaa :)

Näyttelijä

En ole juuri koskaan ollut kiinostunut näyttelyistä. Voin laskea jopa yhden käden sormilla ne kerrat, kun olen ollut edes mätsäreissä. Tänään kuitenkin suunnattiin Jemman kanssa Maaseutuopistolle ihmettelemään isoa ihmis- ja koiralaumaa. Paikalla oli todella paljon porukkaa. Tavoitteena oli jopa ehtiä sinne kehäänkin esittämään villakoiraa. Kyllä vain! Neljä vuotta sitten sielä oltiin ekaa kertaa Neten kanssa, joka oli myös minun ensimmäinen kertani. Jännitti vähän. Jemman kanssa ei treenattu, paitsi 5 minuttia ennen lähtöä.
- Joo kyllä se nyt jotenkin jolkottaa ja jos nakkia on kädessä, niin kyllä mä sen seisomaan saan.
Ja huoleton käden heilautus Mikalle merkiksi, että eiköhän lähetä kokeileen.

Tavoitteena meillä oli lähinnä sosiaalistuminen. Alussa Jemmaa vähän kiinnosti koirat ja muutama hymähdys kuului. Kun pääsimme kehän reunaan odottamaan vuoroa Jemma rauhoittui melkein heti. Välillä makoili, töllisteli, möyri matosena vasta leikatussa nurmikossa ja kerjäsi nakkia. Vain todella läheltä menevät koirat kiinnostivat, mutta muuten oli ihan meidän kanssa. Iso lauma lapsiakin tuli yhtä aikaa silittämään Jemmaa ja neiti käyttäytyi esimerkillisesti. Kun alkoi kyllästyttämään, se vaan lähti pois paikalta.

Olimme aika viimeisien joukossa ja saimmi "vastaamme" mäyräkoiran. Jemma ravasi hienosti, vaikka välillä pomppi, seisoi nätisti, kun nakkia oli nokan edessä. Tuomarin tullessa kopeloimaan ja mielestäni aika "kovakouraisestikkin" (josta Nette olisi kyllä säikähtänyt), ei Jemma edes huomannut mitään. Hampaatkin antoi katsoa ilman riuhtomista. Saimme punaisen nauhan.

Punaisten kehässä Jemma käyttäytyi vielä hienommin. Pomppuja oli paljon vähemmän ja seisotuksessa minun ei tarvinnut olla enää maassa koiran tasolla ja nakkia koko ajan suussa. Saatoin seistä ja pitää vain näkkiä nyrkissä ja kättä ylhäällä, jolloin Jemma seisoi mallikkaasti kättä tai silmiäni tuijottaen. Tuomari pudotti muutaman pois ja pääsimme toiselle kierrokselle. Seuraavaksi valittaisiin neljä, jotka pääsisivät viimeiselle kierrokselle ja sen myötä palkintosijoille. Tipuimme kuitenkin tässä vaiheessa pois, mutta saimme narulelun palkinnoksi. Tosi mahtava fiilis!

Kyllä piti Mikan kanssa autolle kävellessä vain yhtä aikaa puhua ja ihmetellä, miten ollaan Jemma oikein saatu meille. Niin hieno koira se on. Silloin, kun aloi Jemman ottoa suunnitella, Mikahan oli Helmin pentuaikojen takia todellakin vastaan uutta koiraa. Tänään Jemman maatessa rauhallisena kehän reunalla sanoin sille:
- Aattele nyt! Iskä ei ees meinannu sua ottaa meille.
- Niin, mutta päivääkään ei ole silti tarttenut katua sitä, että annoin periksi.
Tokaisi Mika siihen.

Mistä on Helmi tehty?

Röyhtäisystä naamalla
Helmillä oli outo ja noh, "hauska" tapa jokaisen ruuan jälkeen. Se röyhtäisee naisellisen kuuluvasti. Annoin ilta ruuan yleensä niin myöhään, että olin menossa jo nukkumaan. Saainkin siis nauttia sängyn viereen tulevasta saksanpaimenesta, joka röyhtäisee naamalleni.

Suurista korvista
Nuo luonnottoman suuret korvat. Jep! Vieläkö joku lois niihin kuulon.

Rapsutus ilmeestä
Helmillä on omanlaisensa rapsutus ilme. Sen toinen korva menee enemmän taakse kuin toinen ja sen katse on keskittynyt. Yleensä ilmeeseen yhtyy myös hitaasti lipova kieli.

Moottorin käynnistymisestä
Helmin rinta ja mahanalunen on herkkää kohtaa ja saan niin sanotusti moottorin käynnistymään. Takajalka vispaa oikein kunnolla.

Tassun antamisesta
Niitä harvoja temppuja jotka Helmi osaa. Tosi koirat sen osaavat tietenkin. Tassun antamisen Helmi oppi itse, ilman sen kummempaa treenailua.

Kuorsaamisesta
En tiedä johtuuko kuumasta vai mistä, mutta Helmi on alkanut kuorsaamaan enemmän nyt kesällä.

Uni mörähtelyistä
Näitä tulee niin ikävä! Ei ole söpömpää kuin nukkuva sakemanni ja mörähtelee unissaan, kun vaihtaa asentoa.

Hieman liian suurista huulista
Se vielä menee jakeluun, että tuolla korvaeläimellä on luonnottoman kokoiset korvat, mutta että huuletkin. Ne ei vain pysy paikoillaan millään.

Nuuskahuulesta
Kutsutaan myös Helmin HÄMMÄSTYNYT-ilmeeksi. Kun jotain hassua tai poikkeavaa tapahtuu, saattaa hieman liian suuret huulet jäädä väärään asentoon.

Pään pyörityksestä
Aina vain vanhempanakin Helmin pään saa pyörimään kummalliset äänet tai kiljahdukset. Huvittavinta oli, kun olin matkalla koirien kanssa metsälenkille. Olen todella huono saamaan englannin kielisistä lauluista selvää, joten tälläkin kertaa lauloin mukana hyräillen ja omia äänteitä keksien. Peruutuspeilistä näkyi Helmiina pyörittelemestä vimmatusti päätään puolelta toiselle. Liekkö sitten ollut oikein kaunista laulantaa.:D


Vampyyrista
Helmi nukkui monesti selällään ja hieman liian suuret huulet kyllä lerpahtavat väärään asentoon. Silloin meidän lattialla makaa "pieni vamppuuri".:)


Hyvää syntymäpäivää Helmiina!<3 (5.9)

Helmin video

Matkapahoinvointi

Vaikka Jemma onkin kaikin puolin maailman ihanin koiranpentu, ei se voinut mitään helpompaa ongelmaa itselleen kehitellä, kuin matkapahoinvointi. Pahoinvointi ilmeni ensin kuolaamisena ja sitten oksenteluna. Opetappa nyt tuollasta sitten pois.. Me oltiin aika raakoja tämän asian suhteen ja vaan kuskattiin Jemmaa autolla joka paikkaan. Joskus meni kivasti ja Jemma vain kuolasi, mutta joskus oksentelua oli paljon. Katsoimme, ettei Jemma saisi ruokaa ennen automatkoja, joka helpotti todella paljon pahoinvointia.

Jemma joutui siis joka kauppareissulle, käynnille ja ajelulle mukaan. Lyhyet matkat alkoivat mennä todella hyvin ja lopulta myös pidemmät. Yleensä pitemmillä matkoilla oksennus tuli vasta, kun auto oli pysähtynyt tai pentu otettiin pois autosta. Kehitystä on siis tapahtunut. Pariin viikkoon ei Jemma ole autoon oksentanut ja jopa nukkuukin automatkoilla.

Ongelmana on enään oikeastaan se, ettei Jemma suostu tulemaan autoon. Jemma tulee iloisena parkkipaikalle, mutta kun sitä yrittää kutsua, lähtee takaisin kotiovelle ja sen joutuu sieltä noutamaan kyytiin. Siitä lähtien kannoimme Jemman kotiovelta asti autoon. Jos olen mennyt kavereiden kyydillä lenkille, olen ottanut pyyhkeen oksennusta varten ja nyt Jemma on yhdistänyt pyyhkeen autoiluun. Ei meinaa pentua saada sisällä enää syliin, jos pyyhe on kourassa. Olen nyt jättänyt pyyhkeekin pois matkasta ja aloimme kuljettamaan Jemmaa talutushihnassa autoon. Jep! Voitte arvata minkälaista hihnassa kävelemistä se oli parin toiston jälkeen. Ei meinaan pieni puudeli pentu liiku mukavasti perässä mahallaan.

Nyt pitäisi saada autosta kiva paikka. Jemma rakastaa yli kaiken rouhetikkuja ja niitä olen joskus antanut sille palkaksi autoon menemisestä. Siitä vain on tuloksena sitten oksut. Huono palkata matkoilla oksentava koira herkuilla.. Nyt aloitetaan Essin ehdottama systeemi. Käyn tänä iltana ekaa kertaa ruokkimassa Jemman autoon. Emme ole lähdössä ajelulle, mutta käymme vain syömässä iltaruuan sielä. Huomenna on vuorossa aamuruoka. Edessä on vielä autossa käymistä, mutta ei liikkeelle lähtöä ja sen sellaista muuta mukavaa. Toivotaan, että Jemma alkaisi pian tykätäkkin vähän autoilusta. Se ottaa kaikesta mallia Neteltä, niin vois ottaa kyllä sitä autohulluutta hieman siltä.:)

Ensimmäinen rokotus

Tänään käytiin Jemman kanssa ensimmäisillä rokotuksilla. Melkein jäi neidillä rokotukset saamatta, kun kaikki eläinlääkärit ovat yhtä aikaa lomilla tai muuten tavoittamattomissa. Ei muuta kuin aamulla auton nokka kohti Oulaista. Siis ajettiin 70km suuntaan ensimmäisten rokotusten takia. Noh, kyllä Netelläkin meni omansa umpeen, mutta Zekon pallitkin olisi ollut kiva saada samaan syssyyn pois. Mutta odotellaan nyt puoli vuotiaaksi sitä hommaa.

Kyllä sai olla kauhean ylpeä tuosta pennusta, kun se iloisesti meni tervehtimään eläinlääkäritätiä. Lekuri meinasi, ettei taida pentu vielä ymmärtää mikä kamala paikka tämä on. Pöydällä olo jännitti hieman ja hampaat näytettiin vastahakoisesti, mutta sama se oli Helmillä ja seuraavilla rokotuksilla hampaat näytettiin moitteitta. Mie nimittäin kamalasti sorkin nuitten elukoiden suita.:D

Rokote annettiin huijaamalla. Jemma ei ollut saanut aamu ruokaansa, joten minulla oli kipossa se mukana. Pöydällä pentu hotki kiposta nappulaa naamaansa ja huomaamatta oli piikki jo laitettu. Hirmu reipas! Kyllä pitää taas ihmetellä, kuinka on valinnan kohalla sattunutkin niin hyvin, että ollaan saatu juuri sellainen koira, kun tähän laumaan sopii. Muut koirat on hieman jänniä, mutta mie pidän kuitenkin ihmisten sietämistä paljon tärkeämpänä taitona. Sen Jemma kyllä osaa!

Voisin loputtomiin ylistää tuota koiraa. En kyllästyisi siihen koskaan. Se on niin mahottoman söpökin gorillamaisine liikkeineen ja jääkarhumaisen katseensa kanssa. Mä en kestä!:D

Villikissa

Mitä on elämä villin kissanpennun kanssa? Noh, ei ainakaan rauhallista. Tälläkin hetkellä Zeko huutaa tuolla lisää ruokaa. Sehän on ruokittu pari tuntia sitten, mutta pienen kissanpojan maha on jo tyhjä. Varmasti on! Sehän ei riitä, että syödään omat ruuat, mutta pitää Tontokin ajaa kupiltaan ja syödä nekin. Siksi sillä ei vaan oikeesti voi olla vielä nälkä.

Selväksi varmaan tuli, että Zekosta lähtee ääntä ja paljon. Se ilmoittaa kaikesta naukumalla. Tai sitten se tekee sitä ihan huvikseen. Ulos Zeko ei ole päässyt meidän aikana. Eikä se ole sitä kaivannutkaan, paljon.. Auta armias jos kaikki muut on pihalla ja tämä näkee kaiken ikkunasta. Kyllä sitten huutoa löytyy, että: "Minä kans!" Valitettavasti ulkona oleminen ei vain kuulu meidän kissoille. Mie en pidä sellaista kissaa lemmikkinä, jos se käy vain meillä syömässä. Kaiken lisäksi, olen sitä mieltä, että jos ne eivät ole koskaan ulos päässeet, eivät ne osaa sellaista kaivata. Ne ei tiedä "paremmasta".

Pikku jäyniä Zeko osaa myös järjestää. Eräänä iltana oltiin menossa jo nukkumaan, kun vessasta alkoi kuulua vessapaperitelineen nitkutusta. Kissathan viettävät yönsä vessassa. Oltiin niin väsyneitä, ettei jaksettu nousta ja aamullahan selvisi mitä vessassa oli tapahtunut. Zeko oli vähän vedellyt paperia sielä. Käsipyyhkeet ovat myös saaneet jonnin verran tuunausta ja vessaharja löytyy harvase päivä keskeltä vessan lattiaa, eikä pöntön vierestä. On varmaan kivaa toisella.

Seuraavaksi kuvat kertovat enemmän. Ensimmäisessä kuvassa näette missä on kissojen pedin oikea paikka. Seuraavassa kuvassa voitte havaita, että peti on liikkunut useita metrejä saunan puolelle. Mika sanoi nähneensä yhtenä päivänä Zekon pedin alla. Sillä se siis liikkuu ympäri vessaa, joka päivä. Jos Zekolla on siis tylsää, kyllä se aina jotain keksii.

Nami pallo on yksi Zekon lemppareista. Sen kanssa se jaksaa pelata vaikka maailman tappiin asti. Se on myös hyvä keino siihen, että Tonto saa syödä rauhassa oman ruokansa kun Zeko pelaa palloa. Tontokin osaa pelata kyseistä peliä, mutta se ei kyllä millään kerkeä Zekon mukaan.

Tonto ruukaa teroitella välillä kynsiään puisiin huonekaluihin tai ikkunalautaan. Zeko onneksi on oppinut heti raapimapuun tarpeellisuuden. Se onkin kovassa käytössä täällä.

Zeko on myös kova leikkimään kaiken laisilla leluilla. Kelpaa kissojen pallot ja hiiret, mutta myös koirien isommat lelut, vinkulelut, luut ja kaikki mahdollinen. Yhtenä päivänä yllätin Zekon jopa jyrsimästä luuta oikeasti kuten koirat. Kaikki rapiseva on myös kivaa. Muovipussit ja Jemmaa varten levitetyt pissapaperit on kivoja. Myös Jemmalle rakennettu pentuaitaus toimii hienona kiipeily telineenä.

Kaikki meidän elukat kelpaavat kyllä Zekolle leikkikaveriksi. Se painii mielellään jokaisen kanssa, mutta Tonto taitaa silti olla sen lemppari. Tontosta on Zekon myötä löytynyt uusia ääniä, kuten sähiseminen ja murina. Välillähän vanhustakin ottaa päähän moinen kakara. Silti täällä kyllä nukutaan vierekkäin, pestään toisten korvat ja leikitään hippaa. Niistä on tullut kyllä aika erottamattomat. On tavattu jopa yhdessä pienestä kissanpedistä, joka siis vessassa sijaitsee. Ja se on oikeasti sen verran pieni, että Tonto sille juuri mahtuu. Sopu sijaa antaa.

Osaahan Zeko toki olla myös todella ihana. Sillä on iso ja kuuluva kehräys ääni, jota se käyttää mielellään paljon. Se tykkää kiivetä olkapäälle ja käydä sinne jopa nukkumaan. Se jopa nuolee käsiä ja kasvoja, kuten koirat. Se on aivan oma persoonansa, jota ilman olisi ihan mahdotonta edes kuvitella lauman olevan ehjä. Se tuo oman villin ripaukseksa tähän, koska kaikki muut ovat niin rauhallisia.