100 kirjotusta ja vuosi täynnä!

Khylläpä kyllä! 100 blogikirjoitusta on täynnä ja lukijoita on melkein sata.:D Vuosi on myös nyt täynnä blogin eloa ja lukijoita on ainaki enemmän ku yksi. Hyvää synttäriä me!

Koska olen kauhean ylpeä ja kiitollinen jokaisesta meidän lukijasta ajattelin tehdä vähän jotain spesiaalia. Arvonta! Arvontaan saa osallistua ainoastaan blogini lukijat.

Koska blogin pitää pystyssä koirat ja kissa halusin tehdä kummallekkin sopivan palkinnon. Voittaja saa päättää kumman paketeista ottaa. Pientä esimakua arvonnan palkinnoista tässä:

Hauvallesi:

BF kanaliuskat, purulelu, labyrintti aktivointipallo vaikeusaste 2, 2kpl pururullia, 2kpl denticks krokotiilia. Arvo n. 20€

Kisullesi:

Viuhkalelu, pingviinilelu, 3kpl Applaws kana-parsa-märkäruokaa, Whiskas herkkutikkuja, Whiskas anti hairball & Dentabits herkkuja. Arvo n. 15€

Jos haluat osallistua arvontaan jätä kommenttia. Kommenttiin kirjoita ihan mitä haluat, kivat terveiset, palautteet ja ehdotukset ovat tervetulleita.:) Laita viestiisi myös sähköpostiosoitteesi. Toisen arvan saat linkittämällä tämän kuvan omille blogisivuillesi:

Kerro kommentissasi, monellako arvalla osallistut.:) Toivottavasti saisimme ainakin kaksi osallistujaa, sillä silloin saadaan edes jotain pientä jännitystä tähän.;) Osallistumis aikaa on viikko eli arvonta loppuu 5.4.2013.

Rumpujen pärinää!

Huomenna on luvassa pientä ylläriä.;)

Olehan tarkkana

Metsästäjä

Meidän kämpässä on muurahaisia.. Ne on harmittomia, mutta ällöttäviä. Tonton mielestä oivaa viihdykettä. Tonto seuraa ja välillä lätkii tassulla, mutta ei syö tai tapa niitä. Mä olen niin sitä mieltä, että Tonton kannattaisi alkaa kunnolla metsästämään ja teurastamaan niitä..

Mutta minkäs sille voi, että lentävät otukset on paljo kivempia ku maassa mönkivät.

Nää, en mä viitsi.

Muistutus kevätmadotuksesta

Alkaa olla taas se aika vuodesta, kun koirasi ja kissasi on aika madottaa. Meillä lemmikit madotetaan kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Matolääkkeiksi on tarjolla vaikka mitä. On erilaisia merkkejä, tahnoja ja tabletteja. Niistä saa valita mieleisensä ja ehkä lemmikilleen maistuvimman.

Joidenkin madottaminen voi olla hankalaa. Silloin omistajan täytyy olla ovelampi kuin lemmikkinsä.;) Ehkä piilotat tabletin nakin sisään tai heittelet nappuloita koirallesi kopiksi ja heitätkin "vahingossa" tabletin, eikä koira kerkeä edes huomata moista.

Kissojen madottaminen on oma taiteenlajinsa. Helpot keinot ovat harvassa. Silloin yleensä turvaudutaan ei niin "kauniiseen" tapaan, kuin pakko syöttäminen. Se on fine, sillä kuinkas muuten voisi tehdä lemmikkinsä parhaaksi. Kaiken kukkuraksi lemmikeillemme ei ole suotu samanlaista oksennurefleksiä, kuin meille ihmisille, joten työstä tuli heti helpompaa.

Voithan toki murskata lääkkeen ja sekoittaa sen ruuan sekaan. Tahnalle voi tehdä saman, mutta saatko silloin varmaa vastausta siihen, että lemmikkisi todella söi lääkkeen?

Toimivinta tapaa ei ole. Jokainen on yksilö ja mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi yhdelle. Tärkeintä on, että lemmikkisi madotetaan!

Syksyn matolääketahnan syöminen onnistui Helmiltä näin hyvin.. NOT!

Saksalainen herätyskello rikki

Helmi oli tänä aamuna ihan outo.. Yleensä saksalainen herätyskello saattaa herättää ennen puhelinta ja jos ei herätä, on se ylhäällä vähintäänkin yhtä nopeasti kuin omistajansa ja hieman nopeammin. Aamulla ollaan tiellä ja hörskötetään ja ollaan tiellä.

Tänä aamuna kuitenkin kaikki oli ihan toisin. Sain nousta puhelimeeni, sain nousta rauhassa ylös ja sain kulkea koko aamun edes takaisin ilman saattajaa. Helmiä nukutti. Kai sakemannejakin sitten nukuttaa joskus aamuisin.:)

Vai onko se sittenkin pointteri..?

Whipii!

Edellisten angstien vastapainoksi taas normaaleja iloisia asioita.:) Hetken kaduin jo viime kirjoitustani ja mietin sen poistamista, mutta kaverilta kysytty: "Meninkö liian pitkälle ja oliko kirjoitukseni asiaton?" Kysymys sai vastaukseksi: "Et mennyt liiallisuuksiin. Olisin mä sitten sulle sanonu." Joten se saa jäädä muistuttamaan siitä, ettei aina ole niin kivaa ja netti on paha paikka.:D

Sain harjotella hieman mustan koiran kuvaamista, kun Niitti labbis täytti 1-vuotta. Jee, ONNEA! Samalla kuvattiin Nemi (labbis) ja tietenkin kaikkien neljän koiran juoksentelua ja temppuilua. Annetaan siis kuvien puhua taas puolestaan.

Ps. Mustien koirien kuvaus meni hyvin, mutta vauhdikkaita kuvia mie en edelleenkään osaa ottaa.:D

"Tää labradori antais sille pusun."

"Ja tää sakemanni ois sille, plää..."

Yleisin tilanne leikki kuvissa. Mustat painii ja sakemanni piippaa ympärillä.

Niitti ja Nemi

N-Team ja joku Helmi

Olen todella vihainen..

Kunpa otsikkoa tälläkin kertaa seuraisi, joku humoristinen ja pilke silmäkulmassa tehty kirjoitus. Mmm.. Mutta ei tällä kertaa. Olen oikeasti tosi vihainen ja samalla kovin surullinen. Olen ajatellut jättää tämän asian pois kokonaan blogista ja olen aika sinnikkäästi päätöstäni noudattanut. Tänään olin kuitenkin tyhmä..

Jo kauan sitten. Silloin kun Ava oli vielä meillä, huomasin, että blogiimme oli yhtäkkiä tullut todella suuri joukko uusia kävijöitä. Ei lukijoita, vaan kävijöitä. Kävijätilastot alkoivat näyttää päivittäin 100. Löysin kävijä määrälle selityksen. Meidät oli linkitetty erääseen S24 keskusteluun saksanpaimenkoirista. Sormet ristissä toivoin, että ei missään kamalassa yhteydessä, mutta se oli turhaa. Avan isä sattuu olemaan 2011 käytetyin saksanpaimenkoirauros.

Keskustelussa puhutaan näyttelylinjaisten käyttämisestä kisoissa. Sitähän tehdään liian vähän ja se oli päällimmäisenä puheen aiheena. Mutta! Joku oli linkittänyt tämän blogitekstin, esimerkkinä siitä minkälaisia jälkeläisiä tulee matador uroksista. Tämän vielä hyväksyin, sillä se on totta. Kuten myös: "Voi raukkaa, itku meinaa päästä kun tuollaista katsoo..:("-kommentin.

Keskustelu eli hiljaiseloa kauan. Monia kuukausia, melkein vuoden ja huokaisin helpotuksesta. Ei enää suuria kävijämääriä ja juttu tuntui unohtuneen. Avahan ei ole enää minulla. Se haistelee uusia tuulia opaskoirana kuukauden päästä. Se ei ole täydellinen kropaltaa, jonka tajuan minäkin. Enkä ole koskaan muuta väittänytkään. Sisältä se koira kuitenkin oli täyttä kultaa ja loistava tarkoitettuun työhönsä.

Juttu alkoi kuitenkin uudestaan. Keskusteluun saatiin lisää osallistujia tässä kuussa.. Itse asiassa eilen 14.3.2013. Juttu sai osakseen sellaisia kommentteja jotka saivat minut vihaiseksi. Toinen kommentti vaikuttaa siltä, että minä rääkkäsin Avaa. KYLLÄ! Luette oikein. Ilmeisesti rääkkäsin Avaa, koska halusin auttaa sitä.

En tiedä kuinka on mahdollista, että miten joku edes on saanut sellaisen käsityksen postauksestani, että yritän saada koirasta hullua kisakoiraa. Siis MITÄ?! Sillä verukkeella, että olen itse niin kunnianhimoinen, että jumppaan koiraani, vaikka se ei edes nauti siitä!(?) Mä oon tosi pöyristynyt. Voisiko joku sanoa mulle, että kuulostiko tuo postaukseni oikeasti siltä, että halusin Avasta kisakoiran, vai että jumppaan sen kroppaa paremmaksi?

Nimimerkki: NoSilläLailla
Ei näytä koira ainakaan nauttivat tuosta.. Mitä järkeä on koiran kanssa treenata ja harrastaa, jos se on sitten tuommoista koiran kiusaamista, kun omat kunnianhimot menee koiran ohi? Ja muutenkin koiran liikkuminen kamalaa katseltavaa kun takapuoli laahaa maata.. :(

Kyllä. Allekirjoitan kohdan: "muutenkin koiran liikkuminen kamalaa katseltavaa kun takapuoli laahaa maata.. :(" Mutta anteeksi mitä tuo alku tuossa tekee?

Surullista on se, että keskustelua käyvät katsovat vain tuon postauksen. Eivät esimerkiksi sitä postausta, jonka olen tehnyt juuri ennen kuin Ava lähti (Viimeinen jumppa)

Sen verran vielä, että ihmisten on varmaan tosi helppoa tulla arvostelemaan YHDEN blogitekstin perusteella minun arvojani ja koirieni treenaamista. Blogitekstithän eivät anna mitään osviittaa siitä, kuinka treenaan, millä treenaan ja kuinka kunnianhimoisesti. Noh, se kunnianhimo on varmaan tullut kaikille selväksi, ettei sitä ole. Ainakin niille, jotka seuraavat säännöllisesti kirjoituksiani. Voin vaikka julistaa koko maailmalle, että: MINUA EI KIINNOSTA KISATA KOIRIENI KANSSA!

Noh, tulipahan sekin sanottua. Onneksi en ole enää koulussa. Olisin saanut opettajiltani selkään, jos olisin tuon ääneen heille sanonut..

Ei kuvia, koska oon pahalla päällä... Tää on nyt tällänen tylsä juttu..

Tämän kevään muotia

Nette haluaa nyt hieman esitellä tämän kevään muoti-ilmiötä. Tervetuloa meille trimmattavaksi.:D

Lähtökohtahan oli kutakuinkin tämä!

Josta syntyi sitten tällainen.

Meille muutti hyeena!

Osallistuimme arvontaan

Oma Valkoinen koti -arvonta

Palkintona on 40€ lahjakortti, jolla voi ostaa Unessa verkkokaupasta haluamaansa.:) Tarjolla on myös koirantarvikkeita. Niitähän ei nimittäin ole koskaan liika.;)
PS. "Ja kittimilleille!" -Tonto

Kaikki lukee!

Kaikki lukee!

Joku voi ajatella, että minä olen paraskin linkittämään tällaista kirjoitusta, koska lukeuduin itse niihin, jotka ostavat halvalla ja "ihan sama mitä tulee"- periaatteella. Huom! LUKEUDUIN!

En tahdo tehdä sitä virhettä enää ja väitän tehneeni väärin. Helmin myötä olen saanut tutustua elämään, jossa kasvattajakin on läsnä. Se on hieno tunne, kun joku välittää ja on kiinnostunut omasta kasvatistaan. Näin on tarkoitus jatkaa oman koiran kanssa.

Kun pääsimme Neten kanssa Koirat-lehteen, ei minulla ollut ketään kelle kertoa asiasta. Kun olimme kokeilleet eri lajeja ja kisanneet, ei meillä ollut ketään kenelle kertoa asiasta. Kun Netellä ilmeni lyhyt juoskuväli, ei meillä ollut ketään keneltä kysyä asiasta.. Virheistä oppii, sanotaan.

Saksalainen herätyskello

Jos mulla on iltavuoro tai on viikonloppu, heräilen yleensä siinä 9 aikaan. Mikä siinä siis on, että Helmin pitää toimia herätyskellona puoli 9?

Melkein tarkalleen siihen samaan aikaan alkaa kauhea ramppaaminen, läähättäminen ja sängyn reunalla käynti. Sehän ei tietenkään riitä, että siinä sängyn vierellä käydään kääntymässä, mutta kun pitää tökätä naamaan kuonolla tai nuolasta..

Sitten kun siitä nousee ylös käyttämään koiria pihalla, ei saakkaan enää sen jälkeen unta. Thanks!

Kevennykseksi Nette foliohattu päässä:

Ufot hyökkää!