Mahtava huominen

On aika kääntää nokka kohti Urjalaa ja pikkuisia puudelipentuja. Huomenna nimittäin mennään valitsemaan kahdesta hurmaavasta puudeli tytöstä se oma. Ikioma<3

Helmin lähtöön on tasan viikko aikaa.. Helmistä tulossa postausta hieman myöhemmin. Tänään se taas näytti huonoja puoliaan kipuamalla farmarin takaluukusta takapenkille. Oli käsijarrussa hampaan jäljet.. Mika tykkäs..

Punkkeja, hyi!

Heinikossa suhisee ja punkit hyökkää! Netestä löytyi naaman, siis PELKÄN naaman ajelun yhteydessä kaksi punkkia. Viime vuonna selvisimme punkeitta kokonaan, joten en ole nyt pitänyt kiirettä punkkikarkotteiden kanssa. Olisi siis kuitenkin pitänyt.. Kannuksessa ei juuri nuita eläinkauppoja ole, kuin 40 kilometrin etäisyydellä, joten nopein apu löytyi apteekista ja siitähän lystistä sai maksaa 50 euroa.

Helmiltä on löytynyt yksi punkki, Neten saldo tähän mennessä on neljä. Pääsemme seuraavaksi itse asiaan. Helmi ei ole reagoinut uuteen pantaansa mitenkään. Nette taas.. Niin.. Jouduin ottamaan pannan siltä eilen illalla pois ja sinne meni yli 20 euroa harakoille. Mahtavaa!

Oireet alkoivat kaulan rapsuttelulla. Pannan käyttöohjeissa mainittiin mahdollista kutinaa, joka poistuu 48 tunnin kuluessa. Olinhan kuitenkin Neteltä juuri ajanut kaulan myös lyhyelle karvalle, joten ajattelin senkin edes auttavan kutisemista. Nette alkoi erakoitua. Se pysyi piilossa, eikä nukkunut öisin, koska kaulaa kutisi. Se hautautui peittojen, tyynyjen ja sohvan väleihin. Ei syönyt, ei juuri leikkinyt ja halusi olla vain sisällä sängyn alla.

Nette oli tosi väsyneen näköinen. Kutinalta se ei ole saanut nukuttua ja alkoi nukahdella "pystyyn". Se oli siskoni miehen sylissä ja sen pää nuokkui koko ajan, niin väsynyt se oli. Yleensähän Nette ei juuri sylissä tykkää olla, saati sitten nukkuu siihen. Eilen pyysin sen sänkyyn minun viereeni, koska halusin olla sen lähellä, jotta heräisin jos kutina pahenee. Kaulaan olin laittanu rasvaa ja punoitus tuntui hieman kadonneen.

Eilen kaulassa oli kaksi sormenpään kokoista rupea. Yhdessä päivässä.. Nette työnsi päänsä tyynyni alle piiloon ja vääntelehti koko ajan paikallaan. Niin tukala sillä oli. Pannan laittamisesta oli kulunut neljä päivää ja päätin ottaa sen pois. Mie en enää kestäny kahtua Neten touhua. Säälitti.

Nyt Nette on ollut päivän ilman pantaa. Se edelleen on piilossa, mutta ei kutise enää. Luulen, että piilossa oleminenkin on vaan sitä, että se saa vihdoin nukkua, rauhassa. Helmille panta siis sopii, mutta Netelle ei. Torstaina suuntana eläinkauppa ja halppis panta.:)

Terveisiä opaskoirilta!

Minna kävi tiistaina Kannuksessa. Valitettavasti olin töissä, joten Helmiä en kerennyt näyttää. Minna teki kuitenkin tosi kivan yllätyksen, kun tuli käymään kaupalla ja kerettiin siinä vähän jutella.:) Helmin lähtöä ollaan vähän suunniteltu ja se on ajankohtaista tuossa heinäkuun alussa. Kysyin samalla vähän tarkkemmin Vilman ja Avan kuulumisia. Vilmahan on ollut jo vuoden töissä ja on kuulemma päässyt jonkun hieman vanhemman naishenkilön oppaaksi. Tai pitäisikö sanoa, keski-ikäinen. Vilman nykyinen omistaja on kuulemma oikea virtapiikki, siis todella hyvä omistaja toimeliaalle Limpukalle. Niin toivon, että näkisin Limppulaista vielä joskus. Rakastan niin sitä, että Vilma tuntee minut aina ja on niin iloinen jälleen näkemisestä. Ehkä vielä, ehkä vielä joskus..

Ava on mennyt nyt jollekkin nuoremmalle melkein täysin sokealle tytölle. Tällä hetkellä koirien hakijat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Kaiken lisäksi Ava pääsee Englantiin! Avan omistaja on menossa sinne opiskelemaan ja luonnollisesti Kusinokkaeläin lähtee mukkaan.:) Oikea maailman matkaaja.

 Ihan oon tässä lähi päivinä miettiny tuota Helmin lähtöä. Toivon, että Helmi mut vielä tuntee, kun nähdään joskus. Avahan ei oikein tunnistanut, joka hieman riipi sydäntä. Meiltä lähtee pian viimesin koulutettava luultavasti moneen vuoteen. Hei oikeesti! Mikä on mun elämän tarkotus enää? Miten mä ees sopeudun siihen ajatukseen, ettei seuraavaa koiraa viedäkkään meiltä pois?

Sanoin tietenkin taas Minnalle, että Helmi on tervetullut takaisin, jos Minna ei sita halua.:) Siinä tapauksessa luultavasti pentu jää ottamatta, mutta mä tiedän, että Helmi on pätevä. Siitä tulee hieno työkoira. Maailma paras! Ja meille tulee vihdoin oma koira, jota ainakin Mika on odottanut kauan. Tää luopuminen on sille ihan liian vaikeeta aina. Sijotus koiraakaan ei voida kuulemma ottaa, ku sekin joutuu hetkeksi pois meidän luota. Aika söpöä<3 Onpahan kerrankin löytynyt joku sellainen joka huolii minut ja kaupan päälliset.

Pikku-Killiä Mika ei kyllä ole hyväksynyt VIELÄKÄÄN tulevan, mutta kyllä se hyväksyy. Viimestään sitten kun se kattoo pentu sylissä telkkaria.

Uusi kamera saapui myös kotiin.;)