Seko Zeko

Maanantaina olin luvannut hakea kisun kotiin. Mikalle en kertonut mitään, sillä se ei olisi kuitenkaan luvannut. Katti oli kasvanut huimasti viime näkemästä. Tai minähän näin sen sillon, kun simmut olivat vasta auenneet.

Automatka meni minun sylissä. Valloittava tapaus. Kotona Nette oli ällöttävä ja piti murista ja sähistä. Tontollekki vähän, mutta Tonto on niin pöhkö, että tunkee väkisin haistelemaan ja nuista tuli heti kaverit. Ihan ei vielä leikitä painileikkejä, mutta samalle laservalolle mahtuu kummatkin.

Parin päivän jälkeen Nettekään ei ole niin paha. Paitsi sillon, kun se tekee äkkinäisiä liikkeitä pentua kohti. Jopa kävi Netteä ihan itse haistelemassa. Nettekin on onneksi niin hieno otus, että osaa olla rauhallinen. Vaikka välillä jääkin tollo päälle, kun Zeko kävelee jossain.

Pennulle ei tosiaan ollut viimeseen astikkaan nimeä. Lopulta nimesin sen Pöndeksi. Sehän tuli maalta, mun mielestä oiva nimi. Lopulta kun Mika hyväksyi edes joten kuten, että meillä on nyt kissa, ei nimi passannutkaan. Mika nimesi kisun Zekoksi. Lausutaan "ts", paitsi kun on kauhea villi kohtaus. Silloin osuvampaa on Seko.:D

Pientä aamuvilliä on havaittavissa juuri nyt. Saa koiranluu tuolla kyytiä. Hassu kissa<3 Oma häntäkin on kiva. Raapimapuu on kans must! Onneksi. Tonton kanssa tekisi mieli ihan vähän leikkiä, mutta ei ihan vielä uskalla.

Zeko on kasvanu maalla, sellaisessa perheessä, jossa on paljon lapsia ja melua. Ei siis pelkää ihmisiä eikä isoja ääniä. Täysi vastakohta siis Tontolle. Kummatkin kuitenkin rakastaa meidän seuraa, nauttivat sylissä nukkumisesta ja ruuasta.:)

Onni on nukkuva Zeko ;)

BISCUIT BISHOP'S ALIZÉ

Meidän odotus palkitaan pian. Kuukauden päivät ja kotona taapertaa yksi kiharakarvainen. Mä en malta odottaa! Viikonloppuna oltiin tosiaan katsomassa ja valitsemassa meille pentua. Tyttöjä oli kaksi ja oltiin pitkään ns. "kahden vaiheilla".;)

Pienellä tytöllä oli punainen panta ja isommalla ja vaaleammalla vihreä. Punainen viihtyi luonamme tosi paljon, oli kiltisti sylissä ja oli muutenkin todella valloittava tapaus.

Mehän oltaisiin haluttu alunperin musta pentu, joita syntyikin pentueeseen vain yksi uros. Arvatkaa oliko se ehkä ihana :) <3

Kyllä meidän katseet kertoi toisillemme, että pieni ja punainen olisi se meidän pentu.

Kasvattaja kuitenkin meinasi, että vihreä pentu olisi meille sopivampi. Se olisi ehkä vähän haastavampi, mutta meinasivat, että juuri siksi haluaisivat sen meille antaa. Olisi mielenrauha siitä, että pennusta tulisi isona kunnon koira. Mielessä kamppailtiin nyt todenteolla.

Ennen kuin olimme lähdössä herättelimme vielä tyttösiä uniltaan viimeistä syyniä varten. Otimme nyt oikein kunnolla vihreän pennun käsittelyyn.

Siinä se nyt on. Meidän pentu. Päätimme luottaa kasvattaja arvostelukykyyn ja todettuamme itsekkin, että se on meille sopivat päädyimme vihreään tyttöön. Kattokaa ny sitä! Miten me jaksetaan oottaa. Huomasin taas muuten kuinka paljon söpömpiä ovat lurppakorvaiset koirat.:D