Nyt on sellainen homma meidän perheessä, että päätettiin ottaa siihen yksi lisää. Nimittäin mies. Mies joka asuu meistä 400 kilometrin päässä. Mies joka vihdoin tekee sen, mistä olen haaveillut viisi vuotta. Siis koko sen ajan kun olen Kannuksessa asunut. Vie meidät pois sieltä.
Elokuun lopussa meillä koittaa se suuri päivä, kun muutamme tämän lauman kanssa omakotitaloon Orimattilaan. Kuulitte oikein! OMAKOTITALOON! Hurraa! Sielä vasta tilaa onkin.:) Talo on ihan unelmien täyttymys. Saan elukoille oman huoneen, jossa ne ovat meidän ollessa töissä. Suuri piha on melkein joka suuntaan aidattu ja naapurit ovat mahtavia. Ihan lähellä on ihana niityn tyyppinen alue, jossa kulkee hiekkatie lenkkeilyä varten. Onkohan tämä unta?
Miehessä on yksi ongelma. Se on allerginen eläimille. Tästä lähin meidän perheessä ollaan allergialääkkeiden suur kuluttajia. Olen itse syönyt niitä jo pian kuusi vuotta päivittäin, joten eiköhän se tässä mene vanhasta tottumuksesta. Miehellä saattaa mennä aikaa totutteluun, mutta tosi asia on se, että eläimetön perhe ei käy minulle ikinä. Piste.:)
Postissa saapui siis kaksi pakettia, jotka oli osoitettu Jemmalle. Niiden sisältä löytyi paljon herkkuja ja meidän pikku kisuleitakin oli muistettu.:)
Paketin sisältö:
Jemmahan on tässä viime kuukausien aikana saanut myös paljon muutakin. Kasvattaja muisti meitä tekemällä Jemmalle puvun. Vastikään ostin myös tuolle lammikoissa lotraajalle säärystimet, joista oon kyllä tykänny tosi paljon. Pysyy hyvin paikallaan, kuhan on oikeen kokoset.:)
Ja noista kissanherkuista puheen ollen. Sen verran otin ne pois tuolta namilaatikosta, jotta saan tämän blogimerkinnän tehtyä. Sain huippuidean kesken kirjoittamisen, että nyt siivoan kissanvessan ennen ku unohdan. Olin siis poissa tästä noin pari minuuttia, jos sitäkään. Istuin takaisin takamukselleni ja rupesin miettimään mitä Tonto rapistelee ja mikä on Zekon mielestä niin kamalan kiinnostavaa lattialla. Lattialta löytyi toinen kissanherkkupusseista. Tyhjänä! Parissa minuutissa Tonto oli purrut pussiin reiän ja vetänyt kaikki ankkaherkut naamaansa. Saakelin syöppö! :D
Olen vihdoin saanut suht hyvin toimivan koneen. Hurraa! Huhtikuussa saatiin viettää kahden lauman jäsenen syntymäpäiviä. 12.päivä Nette, meidän tummu, täytti jo viisi vuotta!
Viimeisenä päivänä, eli 30.päivä oli sitten Zekon vuoro täyttää vuoden verran. Mihin tämä aika rientää. Vastahan mä sen salaa hain kotiin.
Tässä kuussa Jemmakin täyttää vuoden. Hau Haun facebook-sivuilla on joka kuukausi lahjoitettu kuukauden synttärisankarille tuotepaketti. Nette osallistui huhtikuun synttärikisaan, mutta jäi ilman lahjoja. Jemman tietenkin ilmoitin toukokuun synttärisankariksi. Tänään saimme mukavan sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että Jemma on voittanut! Kyllä tulee neitille hienot ekat synttärit.:) Hau Haun facebook-sivuilta voi lukea tällaisen tekstin: "Toukokuun synttäripalkinto lähtee Eliisalle ja vuoden täyttävälle Jemmalle, josta kotiväki kertoo näin: Jemma on pian vuoden ikäinen valkoinen isovillakoira. Tai noh, iso ja iso. Joku taisi sille unohtaa kertoa siitä. Tämän vauhtineidin elämässä on kerennyt ensimmäisen ikävuoden aikana sattua jos jonkin moista. Puolen vuoden ikäisenä Jemma nimittäin mursi oikean takajalkansa ja on siitä lähtien ollut toipilaana. Reippautta ei pennulta kuitenkaan ole puuttunut ja sinnikkäästi koikkelehdittiin kolmellakin jalalla. Nyt vihdoin on saatu lisää lihasmassaa koko koiraan ja jalkakin alkaa olla terve. Ison koiran tapoja on ollut opettamassa perheen toinen koira ja kaksi kissaa. Joka päiväinen ikkunatutkailu ja omistajan piristäminen ja helliminen ovat Jemman lempipuuhia. Tästä neidistä ei rakkautta puutu!"
Lähetin kolme kuvaa Jemmasta ja niiden pitäisi lähi aikoina ilmestyä facebookiin Hau Haun toimesta. Oon kyllä niin tyytyväinen tuohon kuvaan, jossa kaikki tapittaa ulos. Ne vaan on tuollasia höpsöjä kaikki yhessä.
Nyt vain jännityksellä ootetaan, mitä Jemma saa synttärilahjaksi. Tonto on kyllä nyt oman synttäri päivänsä kanssa ihan mustalammas, sillä ne on vasta heinäkuussa. Zekon synttärit taas sattuivat vapulle. Käytiin hieman viihteellä tietenkin juhlimassa Zekon synttäreitä, itse synttärisankaria ei kuitenkaan päästetty sisälle. Kuitenkin me kummatkin näytettiin tältä seuraavana päivänä.
Zekolla on ihan selvästi karpulaa, mä vaan voin myötätunnosta pahoin. Oon nyt suunnitellut tekeväni postausta kissojen ja koirien toimeen tulemisesta. Lähinna mulla on miljoona kuvaa siitä, miten hyvin oikeesti tämänki kokonen lauma voi tulla keskenään toimeen. Meillä ei olla koskaan tapeltu tosissaan. Ei yksikään elukka toistensa kanssa. Söpöintähän oikeesti vaan on se, että ne nukkuu aina toistensa kanssa. Tonto on välillä niin Lasse Sievinen, ettei välitä nukkua muiden kanssa, mutta joskus sekin kaipaa hieman läheisyyttä. Eilen harmitti taas tosi paljon, että asun yksin. Jonkun olisi nimittäin pitänyt ottaa meistä kuva, koska maattiin kaikki viisi sohvalla kylki kyljessä. Mutta nouseppa ite siitä ylös ja hae kamera. Takasin tullessa, ei sohvalla ole yhtään elukkaa, sillä mähän saatoin olla lähössä pois tai menossa ruokakaapille ja silloin ei muuten pötkötetä sohvalla, vaan neljä silmäparia katsoo tarkkaan mitä meinaat seuraavaksi tehdä.
Me ollaan nyt noiden villapuudelien kanssa alettu pyöräilemään. Jemmalle siitä on paljon hyötyä, silla ajelen sellaista vauhtia, jotta Jemma joutuu ravaamaan. Ravatessa Jemma käyttää myös vammajalkaansa ja näin toivotaan lisää lihasta siihen jalkaan. Se taas edesauttaa sitä, että se toivottavasti alkaa kävellä normaalisti. Pitkä prosessi siis edessä, mutta hiljaa hyvä tulee.
Toinen kärpänen tässä on se, että Nettehän on päässyt hieman pyöristymään. Pyörälenkit siis saattavat ohimennen saada muodot taas kuntoon. Jemman ravaamis vauhti on kuitenkin sen verran nopeampaa kuin Neten, joten pullero joutuu laittamaan juoksuksi.
Jemman kanssa ollaan myös muutenkin jumppailtu. Peruuttelu on myös osoittautunut hyväksi takajalan käytöksi. Heittelen myös nameja sen jalkojen juureen, jotta se joutuu taivuttelemaan itseään. Kylläpä me tässä vielä neljälle jalalle noustaan.;)
1.3.14 Jemman terveen jalan reiden paksuus on 28cm ja vammajalan reiden paksuus on 23cm. Hieman on siis toisella jalalla kirittävää lihaksien koossa. Kuukautta myöhemmin terveen jalan paksuus on pysynyt samana ja vammajalkaan ollaan saatu sentti lisää. Eli 1.4.2014 vammajalan paksuus 24cm. Edistystä!
Missä välissä tuo pentuvillakoira muuttui isovillakoiraksi ? :D
Meillä on meneillään tässä kaiken muun keskellä suuri elämän muutos. Olemme eronneet Mikan kanssa ja nyt asun yksin vuokrakämpässä, hankin huonekaluja ja muuta roinaa tähän asuntoon.Vanha miniläppärini muutti luokseni, mutta se on hieman rikki. Akku kestää 30 min ja kun virtajohdon liittää koneeseen, näyttö menee valkoiseksi. Joten latauksen aikana konetta ei voi käyttää. Jee! Joulupukki toi kuitenkin hieman apua tilanteeseen. Sain lahjaksi tabletin, mutta tämän usb-liitännät eivät toimi. En saa siis tällä vehkeellä lisättyä kuvia joten blogiin kirjoittaminenkin menee pelailuksi kahden koneen välillä. Tabletilla kirjoitan, miniläppärillä lisään kuvat. Hankalaa.
Mennään otsikon aiheeseen. Jemman jalka päivittelyt ovat jääneet vähemmälle mitä ajattelin. Ihan vaan näiden koneiden takia. Olimme haava tarkastuksessa. Haava oli umpeutunut erinomaisesti ja Jemma käyttää jalkaansa hyvin. Seisoessa ei laske jalkaa maahan, mutta kävellessä ja juostessa käyttää jalkaa lähes normaalisti. Jemma siis kuntouttaa koipensa itse.
Seuraavaksi oli kuvauksen aika. Ensinäkin olimme paikalla vääränä päivänä, mutta onneksi eläinlääkärissä on niin hyvä palvelu, että pääsimme muiden potilaiden jälkeen kuvattavaksi. Suosittelen kyllä Ouluvettiä. Eläinlääkäri on todella mukava ja ystävällinen ja aina kun sinne soittaa vastaanotossa kysellään, kuinka koira on voinut. Jos muutan joskus Ouluun, musta tulee vakioasiakas.:D Kuvista kävi ilmi, että murtumakohta on täysin parantunut. Sitä ei edes enää huomannut, mistä kohtaa jalka oli poikki. "Jos olisi enemmän aikaa, ottaisin vaikka heti ne pinnat pois." Oli eläinlääkärin kommentti, joten päätimmeki laittaa pinnojen poiston heti seuraavalle päivälle. Onneksi sattui olemaan kaksi vapaapäivää.
Suuntasimme seuraavana päivänä sitten takaisin Ouluun. Pinnojen poistoon oli varattu 2,5 tuntia. Lopulta aika venyi vielä tunnilla ja lopputuloksena oli se, että toista pinnaa ei saatu poistettua. Luu on kasvanut pinnan ympärille. Nyt pitää vain seurailla polvea ja tunnustella, milloin pinna alkaa puskemaan jalasta ulos. Toisen pinnan eläinlääkäri oli saanut sormenpään kokoisesta reiästä ulos, mutta toista pinnaa otettaessa haava on huomattavasti paljon suurempi. Uskon siis, että yritystä on ollut ja joskus vain käy näin. Hieman vain jomottaa tuolla päänupissa, että tuleeko tuosta nyt jalkaa sitten ollenkaan? Mie en ikinä kestä, jos Jemma viedään multa pois. Noh, nää on taas näitä mun omassa päässä väritettyjä juttuja. Jemma käyttää edelleen jalkaa todella hyvin, mutta oli vain sydäntä särkevää kuunnella pinnan poiston jälkeisen yön ulinoita. Pikkuiseen sattui. Onneksi peti sängyn vieressä auttoi ja silittely. Kipulääkkeenkin Jemma ottaa nykyään ihan itse, ei tartte kurkkuun nestettä työntää.:)
Tokokoira lupauksen kai voi unohtaa.. Ainakaan emme ole pystyneet treenaamaan yhtään mitään. Jalan takia Jemman istuma-asento ja maassa makaaminen ovat vääriä asentoja. Seuraaminenkaan ei varmasti olisi puhdasta nilkuttavalla koiralla. Lopulta ajattelin, että PASKAT! Me aijotaan silti koittaa treenaamista. Ei kisamielellä, koska en mie muutenkaan ole kilpailuhenkinen koirien suhteen. Jos kuitenkin Jemma oppii hienosti ja liikkeet onnistuvat, miksi ei? Jos koira nauttii siitä tekemisestä, niin mitä haittaa muutama epäpuhdas liike kisoissa. Eiköhän me kestetä se kuin naiset.;) Alhaalla kaksi videota, ku treenattiin sillon pienenä.
Nyt vaihdan konetta ja lisäilen hieman kuvia. Ainiin! Jemma joutui luopumaan turkistaan. Jokainen turkkikoiran omistaja varmaan tietää tunteen, kun syöttää koiralle kipulääkkeitä, antibiootteja ja siihen päälle kaikki toimenpiteissä käytetyt soosit, niin mitä se tekee kauniille, valkoiselle ja pitkälle turkille. Ei todellakaan mitään hyvää!
Karvojen alta löytyi laiha villakoiran alku ja sen jälkeen Jemma joutuikin kunnon lihotuskuurille. Paino saatiin nostettua yllättävän nopeasti. Nyt Jemma näyttää paremmalta. Vielä ku saatais treenattua takajalkaan lihaksia, jotta se käyttäisi sitä edellistä paremmin.
